Tyko Sallinen

1879 – 1955

Olemme kiinnsotuneita Tyko Sallisen maalauksista.

Tyko Konstantin Sallinen (14. maaliskuuta 1879 Nurmes – 18. syyskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen ekspressionistinen taidemaalari. Hän oli Suomen 1900-luvun alun taiteen murroskauden näkyvimpiä ja määräävimpiä hahmoja

Tyko Sallinen oli suomalaisten ekspressionistien itseoikeutettu henkinen johtaja, ja hänen ympärilleen syntyi Marraskuun ryhmä vuonna 1916. Nuoret taiteilijat pitivät tuolloin päämajaansa Brondinin kahvilassa. Hänen vaikututti paljon myöhemminkin, kuten marraskuun ryhmän perillisenä perustettuun lokakuun ryhmään.

Tyko Sallisen taide ja persoona herättivät kohua. Häntä pidettiin maalaustaiteen perinteiden murskaajana. Sallisen maalaustapaa pidettiin brutaalina, eikä hänen taiteensa ymmärtäjiä ollut paljon.

Tyko Sallinen yhdisti taiteessaan ajankohtaiset ulkomaiset virtaukset ja suomalaisen taiteen perinteen.

Taiteellinen ura ja tuotanto

Tyko Sallinen aloitti taideopiskelun 23-vuotiaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1902. Hänen opettajiaan olivat muun muassa Albert Gebhard ja Väinö Blomstedt.

Tyko Sallinen lopetti opiskelun muutaman vuoden kuluttua ja matkusti Kööpenhaminaan saatuaan apurahan. Hän asui Tanskassa helsingöriläisen räätälimestari Rydengin luona niin sanotussa Rydengin koloniassa. Taiteesta kiinnostuneen Rydengin kodista tuli nuorten taiteilijoiden tukikohta, ja hän alkoi Tyko Sallisen ansiosta kerätä modernia taidetta.

Vuonna 1909 hän matkusti Pariisiin, ja matkasta tuli käännekohta hänen urallaan. Tyko Sallinen sai vaikutteita muun muassa fauvisteilta opiskellessaan Ranskassa.

Tyko Sallinen työskenteli vuoteen 1912 asti vuoroin Suomessa, vuoroin ulkomailla. Hänen palattuaan keväällä 1912 Tyko Sallinen laittoi esille toistakymmentä fauvistista maalausta ryhmänäyttelyyn. Tyko Sallisen vahva ekspressionismi sai arvostelijoilta ristiriitaisen vastaanoton. Realismista poikkeavat värit ja rujot ihmiskuvat herättivät närkästystä.

Näyttely sai aikaan ensimmäisen ”sodan” Salliseen liittyen. Hän myös tuli poistetuksi taiteilijaseuran kokouksesta, koska nimitti puheenjohtaja Akseli Gallen-Kallelaa paskahousuksi. Maalausten huonon vastaanoton vuoksi Tyko Sallinen matkusti Yhdysvaltoihin tarkoituksenaan kuvittaa amerikansuomalaisiatyöväenlehtiä.

Tyko Sallinen palasi kotimaahan jo seuraavana vuonna ja teki sopimuksen taidekauppias Gösta Stenmanin kanssa. Sallinen sai säännöllisen kuukausitulon ja maalaustarvikkeita. Etuja vastaan hän sitoutui luovuttamaan Stenmanille koko tuotantonsa. Tyko Sallisen näyttelyt olivat Stenmanin taidesalongissa, kunnes Stenman vuonna 1927 siirsi toimintansa Tukholmaan.

Tyko Sallisen maalaus Kääpiö oli esillä taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä 1915, mistä syntyi toinen ”sota” Sallisesesta. Gösta Stenman lahjoitti Saaren Anni-maalauksen (1914) Ateneumiin, mutta se palautettiin.

Vuoden 1916 aikoihin hän vaihtoi kirkkaat värit tummiin. Sen jälkeen syntyivät Tyko Sallisen tunnetut ja merkittävät työt ”Jytkyt” (1918) ja ”Hihhulit” (1918). Tämän kiihkeän kauden jälkeen Sallisen tuotanto oli sovinnaisempaa ja seesteisempää kuin aiemmin.

Hihhulit oli esillä Ateneumissa ja Suomen taiteen näyttelyssä Kööpenhaminassa. Se ostettiin Ateneumin kokoelmiin vuonna 1923. Joitakin vuosia myöhemmin se siirtyi Malmön taidemuseoon.

Tyko Sallinen pyrki tietoisesti rikkomaan kultakauden maalarien luoman ihmiskuvauksen mallin. Salliselle rytmi, naivistisuus ja primitiivisyys oli tärkeämpää kuin suora realismi. Hän ei pyrkinyt sulavuuteen eikä eleganssiin. Tito Collianderin mukaan hän pyrki vapauttamaan värin varjojen ja vastakohtien taakasta.

Rosoisuudessaan Sallisen taide oli kuitenkin suhteellisen hienostunutta. Hänen töissään myös perinteet ja kansallisromanttiset ajatukset taiteesta saivat uusia maalauksellisia keinoja.

Tyko Sallinen piti säännöllisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistui yhteisnäyttelyihin kuolemaansa asti.

Yksityiselämä ja elämänvaiheet

Tyko Sallinen oli räätäli Antti Sallisen ja Johanna Sallisen esikoinen. Lapsuutensa hän eli Haaparannalla, jossa hän kävi neljä luokkaa lyseota ja oppi isältään räätälinammatin.

Hänen isänsä oli lestadiolaisena käännyttäjäpappina tunnettu mies. Isä kuritti poikaansa opettaakseen nöyryyttä. Isä ei antanut tilaa taideharrastuksille, eikä suvainnut ”maallista koreutta”. Sallinen karkasi kotoa 14-vuotiaana. MyöhemminTyko Sallinen teki isästään maalauksen, mutta heidän välinsä eivät koskaan lämmenneet.

Jonkin aikaa Tyko Sallinen elätti itsensä kiertävänä räätälikisällinä. Työskennellessään Tukholmassa hän kiinnostui kuvataiteesta, oopperasta ja kirjallisuudesta ja hakeutui opiskelemaan taidetta.

Sallisen ensimmäinen vaimo Helmi Vartiainen istui mallina monissa hänen maalauksissaan esiintyvälle ”Mirrille”. Heille syntyi kaksi tytärtä, Eva ja Taju Sallinen. Avioliitto alkoi 1909 ja päättyi 1916. Tyko Sallinen, joka oli ajan lakien mukaan yksin lapsensa huoltaja, lähetti ilman vaimonsa suostumusta Evan alle kaksivuotiaana sisarensa luo Tanskaan. Avioeron jälkeen hän erotti myös nuoremman tyttären äidistä, vaikka huoltajuus oli annettu äidille. Sallinen levitti käsitystä, että Helmi Vartiainen olisi ollut kyvytön äidiksi. Tyko Sallinen muutti tyttärensä kanssa asumaan taölvella 2015 rakennettuun ”Krapula”-nimiseen taiteilijataloon Hyvinkäälle, mutta tytär vietti suuren osan lapsuudestaan sukulaisten ja tuttavien hoivissa isän ryypätessä, tehdessä maalaustytötään ja matkustellessa. ”Krapula”-ateljeen vieressä oli samana vuonna valmistunut taiteilija Jalmari Ruokokosken ateljeetalo ”Humala”. (Laitila & Strandén)

Sallisen herättämä kohu

Tyko Sallisen taide ja persoona kohahduttivat suomalaista taide-elämää hänen eläessään ja vielä hänen kuoltuaankin. Elinaikanaan hänen maalauksena aiheuttivat paljon kritiikkiä rumuudellaan ja rujoudellaan. Monien mielestä ei ollut sopivaa kuvata suomalaisia Sallisen kuvaamalla rujolla tavalla. Sallisen maalaustapaa pidettiin raakana ja brutaalina. Hän otti kuvaukseensa mukaan ajan henkeä niin sisällissodasta, kuin puutteesta ja omista tunteistaankin. Sallista pidettiin suomalaisen maalaustaiteen perinteiden murskaajana. Kuitenkin hänen maalauksissaan toteutuvat suomalaiset kansallisromanttiset ajatukset uudella tavalla.

Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 1942 ja professorin arvonimi vuonna 1948.

Maalauksia:

• Alaston 1911
• Mirri mustassa puvussa 1911
• Pyykkärit 1911
• Kevättalvi 1914
• Omakuva 1914
• Tukaattityttö 1914
• Ruokokoski maalaa 1916
• Kauppiaan tyttäret 1917
• Kilpajuoksu 1917
• Puunhakkaaja 1917
• Rouva Kallion muotokuva 1917
• Vådö 1917
• Maalaisukko, osatutkielma Hihhuleihin 1918
• Hihhulit 1918
• Jytkyt 1918
• Tutkielma Tappeluun III 1920

Kirjallisuutta

• Laitila, Inka-Maria & Strandén, Tarja: Tukaattityttö: Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen. WSOY 2002.
• Saarikivi, Sakari: Sallinen – Suomen modernin maalaustaiteen tienraivaaja. Otava 1960.
• Salla, Irja: Isä ja minä: muistelmia Tyko Sallisesta. WSOY 1958.
• Colliander, Tito: Sallinen. 1948, W+G 1979.
• Hellaakoski, Aaro: T.K. Sallinen – tutkielma. 1928

Olemme erittäin kiinnostuneita ostamaan Tyko Sallisen maalauksia. Otathan yhteyttä hinta-arviota varten puhelimitse tai sähköpostilla.

Yhteydenotot:

ma – la 9.00 – 20.00

sunnuntaisin & pyhäpäivinä 10.00 – 18.00

gsm. 040 58 67 989 / info@ostetaanmyydaan.fi

Wikipedia