Väinö Aleksanteri (Aleksander) Hämäläinen (15. heinäkuuta 1876 Helsinki – 20. maaliskuuta 1940 Kauniainen) oli suomalainen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja.

Hänen öljyvärimaalauksissaan ja grafiikassaan on nähty suomalaisen kuvataiteen kultakauden vaikutteita.

Elämä ja ura

Hämäläisen vanhemmat olivat Helsingin Vanhankirkon urkuri Lauri Hämäläinen ja tämän vaimo Emma o.s. Kekoni. Hänellä oli kolme nuorempaa sisarta. Hänen puolisonsa oli Helmi o.s. Mäkinen. Kun hänen isänsä kuoli 1888, äiti avioitui uudestaan taiteilija Albert Gebhardin kanssa, josta tuli hänelle isäpuoli ja opettaja. Hänen poikansa Lauri Hämäläinen oli myös taiteilija.

Hämäläinen opiskeli Albert Gebhardin johdolla Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1898–1899. Valmistuttuaan hän matkusti 1900 Ranskaan, jossa opiskeli Pariisissa Académie Colarossissa ja Eugène Carrièren johdolla.

Hän telki kolme opintomatkaa Italiaan vuosina 1901–1904.

Hämäläinen on maalannut alttaritauluja Töysän kirkkoon 1906, Nurmeksen kirkkoon 1913, Nurmon kirkkoon 1914 ja Miehikkälän kirkkoon 1924. Helsingissä Kallion kirkon kastekappelissa on hänen maalauksensa Ristiltäotto. Hänen muita tunnettuja töitään ovat Kanteleensoittaja (1901), Lemminkäinen ja hiiden hirvi (1902), Myllykylä talvella (1906), Vuolenkoski (1910) sekä Heikki Klemetti ja Suomen laulu (1925). Hän oli myös piirtäjä ja kuvittaja.

Väinö Hämäläiselle tärkeä Rautalammin kirkon alttarimaalaus jäi kesken taiteilijan kuoltua 1940. Taulun viimeisteli hänen poikansa, kuvataiteilija Lauri Hämäläinen.

Aleksis Kiven Paimentyttö (1907) on hänen varhaisimpia töitään. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen hyväntekeväisyysmerkin hän suunnitteli vuonna 1910. Parhaisiin suomalaisiin kuvakirjoihin luetaan yhä Arvid Lydeckenin Ihmeellinen kalaretki, jossa on Väinö Hämäläisen kuvitus ja myös hänen säveltämiään lauluja. Hän kuvitti myös joululehtiä ja oppikirjoja.

Hämäläinen rakennutti vuosina 1915–1916 kansallisromanttiseen tyyliin tehdyn ateljeehuvilan Oinassaareen Vesijärvelle lähelle Lahtea. Huvilasta oli järvinäköala Vesijärvelle, ja hän maalasi maiseman useisiin teoksiinsa. Hänen lankonsa oli Pekka Halonen, jonka vaikutuksia on nähty hänen töissään.

Kuvataiteen keskusarkistossa on Väinö Hämäläisen 2050 kuvaa käsittävä valokuvakokoelma.

Teoksia

Lukeva mies, 1897

Suomen Pankki, esittäen J. V. Snellmanin patsaan paljastustilaisuutta 12.5.1902

Hiiden hirven hiihto, 1902, esittäen Lemminkäistä

Karjalasta, 1908

Heijastuksia vedessä, 1911

Äiti ja lapsi, 197

Ongella, tuntematon tekovuosi

Taiteilijan vaimo, jonka mallina hänen vaimonsa Helmi

Aamu, 1922, mallina Helmi

Jokimaisema, 1923

Pesijänainen, 1926

Pesijänainen, 1931

Järvimaisema, 1932

Leikkivät pojat, 1933

Väinö Alexander Hämäläinen, född 15 juli 1876 i Helsingfors, död 20 mars 1940 i Grankulla, var en finländsk målare, tecknare och grafiker.

Hämäläinen studerade vid Finska konstföreningens ritskola 1898–1899 och vid Académie Colarossi i Paris 1899–1900. Han arbetade främst som landskapsmålare, men utförde även bland annat genrebilder i nationalromantisk anda och altartavlor till bland annat Töysä (1906), Nurmo (1914), Nurmes (1918) och Miehikkälä (1924) kyrkor.

Hämäläinen bekantade sig med grafiken i Italien kring 1902–1903 och utförde 60–70 grafiska arbeten. Omkring 1914 skapade han många verk i metallgrafik, och till cirka 1931 sysslade han med grafik. Sina motiv hämtade han både i måleriet och grafiken från insjölandskapen och Karelen, men tecknade även folktyper och skildrade parkvyer, torg och hamnmotiv.

Hämäläinens konst är avmätt och intimt anspråkslös, men hans grafik präglas ofta av en mera målerisk och livfull stil.