Tapani Johannes Raittila (25. joulukuuta 1921 Kannus – 2. tammikuuta 2018 Helsinki) oli suomalainen modernistina tunnettu taidemaalari. Hänet tunnettiin muotokuvistaan ja niukasta värien käytöstä. Hänen työnsä ovat herkkäsävyisiä ja tekniikaltaan hienostuneita.

Raittila palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1966, Kuvataiteen valtionpalkinnolla 1985 sekä Suomen Kulttuurirahaston palkinnolla vuonna 2000.

Raittila aloitti opinnot Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1938, mutta toinen maailmansota keskeytti ne. Palattuaan rintamalta sodan päätyttyä hän viimeisteli opintonsa vuonna 1947 ja muutti Joensuuhun piirustuksenopettajaksi. Raittilan maisemamaalauksista monet kuvaavatkin Joensuun aikaa. Hän muutti Helsinkiin vuonna 1953, jossa toimi pitkään muun muassa opettajana Suomen Taideakatemian koulussa.

Raittilan vanhemmat olivat rakennusmestari Viljo Raittila (1890–1950) ja Kaisa o.s. Jokinen (1895–1955). Raittilan sisko Anna-Maija Raittila oli tunnettu runoilija, teologi Pekka Raittila oli hänen toinen veljensä. Kirjailija Hannu Raittila on Tapani Raittilan poika.

Tapani Johannes Raittila, född 25 december 1921 i Kannus, död 2 januari 2018 i Helsingfors, var en finländsk målare.

Raittila studerade 1939 och 1945–1947 vid Finlands konstakademis skola. Efter några år med försök i olika riktningar fann han i början av 1950-talet fram till sitt personliga bildspråk med karga figurstudier och dämpade landskap, som väl karakteriserar den realistiska trenden i efterkrigstidens konst. Han utförde också en lång rad porträtt.