Stig Algot Bengt Fredriksson (3. syyskuuta 1929 Porvoo – 25. marraskuuta 2008 Porvoo) oli taidemaalari.

Fredriksson opiskeli Vapaassa Taidekoulussa 1944–1949, Suomen Taideakatemian koulussa 1947–1948. Vuonna 1958 hän oli viisi kuukautta kansainvälisellä taideleirillä Portugalissa. Fredriksson oli ahkera yhdistysihminen. Hän toimi muun muassa Suomen Taiteilijaseurassa, Kordelinin säätiössä ja oli jäsenenä valtion kuvataidetoimikunnassa.

Fredrikssonin töitä oli esillä ensimmäisen kerran 1947, ja hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Porvoossa vuonna 1951. Sittemmin hän on pitänyt näyttelyitä 2000-luvun alkuun saakka niin Helsingissä kuin Porvoossakin.

Fredrikssonin töissä on pallon muodolla ollut keskeinen osa sen jälkeen kun hän päätyi abstraktiin taiteeseen. Lempinimeksi hänelle vakiintui Boll-Fredriksson.

Fredrikssonin töitä ovat hankkineet monet kokoelmat, kuten Ateneumin ja Amos Andersonin taidemuseot.

Teoksia

• Meren ääressä, 1959, Äänekosken virastotalo
• Hamskär, 1966, Borgå gymnasium
• Vedessä, Pauligin tehdas, Hki
• Eläin, Grankulla Samskola
• Tyttö ui käsipohjaa, Social- och kommunalhögskolan, Hki
• Omenapuu, Mäntsälän vanhustentalo

Stig Algot Bengt Fredriksson, född 3 september 1929 i Borgå, död där 25 november 2008, var en finländsk målare.

Fredriksson besökte Fria målarskolan 1944–1949 och Finlands konstakademis skola 1947–1948. Han debuterade 1947. Hans konst utmärks av målerisk färgrikedom; många av hans arbeten är helt ägnade färgen, medan formen gestaltats med några enkla, men strama drag. Tidigare målade han ofta figurbilder och landskap med skärgårdsmotiv, men övergick senare i sina oljemålningar och akvareller till övervägande abstrakta kompositioner i vilka bollmotivet dominerade. Han verkade som lärare i måleri vid Borgå medborgarinstitut, Finlands konstakademis skola, Konstindustriella högskolan och Nordiska konstskolan i Karleby. Han var aktivt engagerad i nordiskt konstnärssamarbete och medverkade bland annat i Nordiskt Konstcentrum på Sveaborg. Han tilldelades pris ur Marcus Collins minnesfond 1995.