Robert Wilhelm (R. W.) Ekman (13. elokuuta 1808 Uusikaupunki – 19. helmikuuta 1873 Turku) oli merkittävä suomalaisen romanttisen muotokuvamaalauksen ja varhaisen kansallisromantiikan taidemaalari ja opettaja.

R. W. Ekman syntyi Uudessakaupungissa säätyläisperheeseen. Hänen vanhempansa olivat lääkäri, pormestari Karl Kristoffer Ekman ja Sara Elisabet o.s. Gadolin. Robert Wilhelmin ollessa kymmenvuotias molemmat vanhemmat kuolivat. Perheeseen jäi viisi orpoa, jotka sijoitettiin kasvatuskoteihin. Koulunkäynti jäi puutteelliseksi, eikä yliopisto-opintoihin ollut mahdollisuutta.

Ekman opiskeli ensin kotimaassa Gustaf Wilhelm Finnbergin johdolla, mutta aloitti 1824 opinnot veljensä Fredrikin kanssa Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa Tukholmassa. Jo opiskeluaikana Ekman suuntautui akateemisen klassismin sijasta kansanelämän kuvauksiin. Ekman valmistui taideakatemiasta 1836, ja opinnoissaan hyvin menestyneelle taiteilijalle myönnettiin suuri matkastipendi. Sen turvin hän vietti useita vuosia vuosina 1837–1844 työskennellen Hollannissa, Ranskassa ja Italiassa. Koska apurahoja ei olisi voinut muuten saada, Ekman siirtyi Ruotsin kansalaiseksi.

Palattuaan Tukholmaan Ekman sai agréen arvon eli hänet hyväksyttiin akatemian jäseneksi vuonna 1844. Nimitykseen liittyi kuninkaallisen hovi- ja historiamaalarin arvonimi. Vuonna 1845 Ekman palasi Turkuun, jossa aloitti Turun tuomiokirkon koristamisen seinämaalauksilla. Tuomiokirkon suuritöiset freskot Kaikkien pyhien kappeliin, kirkon kuoriosaan, valmistuivat 1854.

Asuttuaan Suomessa kymmenen vuotta Ekman otti 1855 takaisin Suomen kansalaisuuden. Muutettuaan Turkuun Ekman alkoi maalarimestari Carl Gustaf Söderstrandin kanssa puuhata kuvataiteen opetusta. He olivat tunteneet toisensa jo 20 vuotta. He olivat työskennelleet Tukholman taideakatemiassa samaan aikaan. Ekman oli kahdeksan vuotta Söderstrandia nuorempi. Vuonna 1830 perustetun Turun piirustuskoulun johtajaopettajana Ekman toimi vuosina 1846–1873. Hänen aikanaan Turun piirustuskoulussa kehitettiin erityisesti elävän mallin maalaamista paljon aikaisemmin kuin Helsingin piirustuskoulussa edes maalattiin alastonmallia.

Robert Wilhelm Ekman, född 13 augusti 1808 i Nystad, död 19 februari 1873 i Åbo, var en finländsk konstnär. Han var bror till Fredrik Joachim Ekman.

Ekman överflyttade 1824 till Stockholm, där han blev elev i Konstakademien och senare studerade i Johan Gustaf Sandbergs ateljé. En folklivsskildring i lärarens anda men mer målerisk en dennes verk är Midsommardans på gränsen mellan Småland och Bleking 1833.

År 1837 erhöll han Konstakademins stora resestipendium och begav sig på en flerårig studiefärd med Italien som slutmål. I Paris, där han blev Paul Delaroches elev, förstärktes hans inflytande av holländsk konst, intryck han redan tagit till sig genom Alexander Lauréus konst. Läsande gumma från 1838 är ett typiskt prov på hans lyckade genreframställningar.

Efter återkomsten till Finland började Ekman snart betraktas som landets mest tongivande konstnär. Det stora intresset för nationalistiska motiv i Runebergs anda inspirerade honom till flera målningar som Älgskyttarna, Fänrik Stål och studenten (1858). Samtidigt skapade han folklivsskildringar som Bengt Lyytinen läser runor (1848) och Söndagsmorgon i en finsk bondstuga (1856).

Sämre kritik har Ekmans freskomålningar i Åbo domkyrka, utförda 1849–54, fått. Målningarna föreställer förutom en rad nytestamentliga motiv Biskop Henrik döper finnarna och Mikael Agricola överlämnar den första finska bibelöversättningen till Gustav Vasa.

Ekman var även i övrigt en mycket anlitad kyrkomålare. Till andra verk som fått sämre kritik hör hans tolkningar av Kalevalamyterna. Bland dessa märks särskilt monumentalmålningen Wäinämöinen (1859–1866).

Ekman var även en uppskattad porträttmålare.