Robert Wilhelm (R. W.) Ekman (13. elokuuta 1808 Uusikaupunki – 19. helmikuuta 1873 Turku) oli merkittävä suomalaisen romanttisen muotokuvamaalauksen ja varhaisen kansallisromantiikan taidemaalari ja opettaja.

Ekman oli kiinnostunut maansa historiallisesta menneisyydestä ja kansanelämästä. Hänen tuotannossaan on 1850-luvulta lähtien muinaissuomalaisia aiheita sekä kansanelämänkuvauksia rahvaan asuinsijoilta.

Ekmanin haaveena oli Kalevalan sankaritarujen kuvittaminen. Suuresta innostuksesta ja suunnittelusta huolimatta aiheesta ei kuitenkaan syntynyt valmista, koska kukaan ei suostunut suunnitelman rahoittajaksi. Ekman rinnasti kalevalaisen muinaissuomalaisuuden antiikin Kreikan mytologioihin. Kalevalaisista aiheista syntyi kymmeniä harjoitelmia ja luonnoksia, joista osan Ekman julkaisi painokuvina. Hänen kalevalainen pääteoksensa Väinämöisen soitto valmistui vuonna 1866.

Ekman oli Suomen taiteilijaseuran jäsen, ja kunniajäsenyyden hän sai 1864. Ekmanin puoliso oli Josefina o.s. Pippingsköld.

Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa: Ateneumin, Turun, Tampereen ja Imatran taidemuseossa, Kansallismuseossa, Cygnaeuksen galleriassa ja Serlachiuksen taidemuseossa. Ulkomailla: Konstmuseet, Göteborg, Ruotsi, Norrköpings museum, Ruotsi, Gripsholms Slott, Ruotsi, Drammens Kunstforening, Norja.

Ekmanin julkisia taideteoksia ovat Turun tuomiokirkon freskomaalaus 1850–1854 sekä yli 30 alttaritaulua, muun muassa Helsingin Vanhankirkon 1846–1848, Sääksmäen 1847, Viitasaaren 1849, Sauvon 1853, Oulun 1859, Tammelan 1860, Vaasan 1861, Porin 1863, Paimion 1865 ja Perttelin kirkkojen 1871 alttaritaulut.

Teoksia

• Tykocinin taistelu, 1831
• Lukeva nainen, 1838
• Mikael Agricola luovuttaa Uuden testamentin suomennoksen kuningas Kustaa Vaasalle, 1853
• Ilmatar, 1860

Robert Wilhelm Ekman, född 13 augusti 1808 i Nystad, död 19 februari 1873 i Åbo, var en finländsk konstnär. Han var bror till Fredrik Joachim Ekman.

Ekman överflyttade 1824 till Stockholm, där han blev elev i Konstakademien och senare studerade i Johan Gustaf Sandbergs ateljé. En folklivsskildring i lärarens anda men mer målerisk en dennes verk är Midsommardans på gränsen mellan Småland och Bleking 1833.

År 1837 erhöll han Konstakademins stora resestipendium och begav sig på en flerårig studiefärd med Italien som slutmål. I Paris, där han blev Paul Delaroches elev, förstärktes hans inflytande av holländsk konst, intryck han redan tagit till sig genom Alexander Lauréus konst. Läsande gumma från 1838 är ett typiskt prov på hans lyckade genreframställningar.

Efter återkomsten till Finland började Ekman snart betraktas som landets mest tongivande konstnär. Det stora intresset för nationalistiska motiv i Runebergs anda inspirerade honom till flera målningar som Älgskyttarna, Fänrik Stål och studenten (1858). Samtidigt skapade han folklivsskildringar som Bengt Lyytinen läser runor (1848) och Söndagsmorgon i en finsk bondstuga (1856).

Sämre kritik har Ekmans freskomålningar i Åbo domkyrka, utförda 1849–54, fått. Målningarna föreställer förutom en rad nytestamentliga motiv Biskop Henrik döper finnarna och Mikael Agricola överlämnar den första finska bibelöversättningen till Gustav Vasa.

Ekman var även i övrigt en mycket anlitad kyrkomålare. Till andra verk som fått sämre kritik hör hans tolkningar av Kalevalamyterna. Bland dessa märks särskilt monumentalmålningen Wäinämöinen (1859–1866).

Ekman var även en uppskattad porträttmålare.