Reidar Särestöniemi (vuoteen 1931 Kaukonen; 14. toukokuuta 1925 Kittilä – 27. toukokuuta 1981 Kittilä) on tunnetuimpia lappilaisia kuvataiteilijoita.

Särestöniemi tunnetaan suurista ja värikylläisistä Lappi-aiheisista maalauksistaan. Hänen taiteensa lähtökohtana olivat Lapin luonto sekä maakunnan ihmiset ja uskomukset. Hän sai mainetta pohjoisena mystikkona, mutta sai vaikutteita myös eurooppalaisen modernismin tunnetuilta taiteilijoilta, venäläisestä taiteesta ja esihistoriallisista luolamaalauksista.

Reidar Särestöniemi syntyi Kittilän Kaukosen kylässä Särestön talossa maanviljelijä Matti Enok Kaukosen ja hänen vaimonsa Alma Alina o.s. Andersenin seitsenlapsisen perheen nuorimpana. Perheen toimeentulo perustui pitkälti omavaraistalouteen: pientilan mailla kasvatettiin perunaa, ohraa ja heinää, niityiltä kerättiin heinää ja tehtiin kerppuja muutaman lehmän ja lampaiden ravinnoksi. Särestössä oli hevonen, porojakin oli ja isä kävi metsätöissä. Suku oli antanut Kaukosen kylälle nimen 1600-luvulla. Vuonna 1931 perhe otti sukunimekseen Särestöniemen.

Särestöniemi debytoi vuonna 1948.

Särestöniemi opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa Helsingissä vuosina 1947–1952. Hänen opettajinaan olivat Aarre Heinonen, Erkki Koponen ja Olli Miettinen. Samaan aikaan hän kävi myös Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, missä opettajina olivat Erkki Kulovesi ja Gösta Diehl. Särestöniemi seurasi myös yliopiston psykologian, filosofian ja taidehistorian luentoja. Hänen tuttavapiiriinsä kuului myös kirjailijoita ja hän kävi marxilaisten kokouksissa. Marxilaisuuden hän oli omaksunut jo lapsuuskodissaan. Vuosina 1954–1955 hän suoritti Sirola-opiston kurssin.

Vuonna 1952 hän teki ensimmäisen Ranskan- ja Italian-matkansa.

Leningradin taideakatemian Ilja Repin -instituutissa Leningradissa hän opiskeli vuosina 1956–1959. Särestöniemi otti teoksillaan kantaa homoseksuaalisuuteen, joka oli tuohon aikaan rikos. Särestöniemen merkittävimpiin teoksiin kuuluva Kielto ja kaipaus kertoo taiteilijan omasta rakkaussuhteesta runoilija Yrjö Kaijärveen.

Reidar Särestöniemelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1975.

Särestöniemi kuoli vuonna 1981 sydämen rytmihäiriöön.

Reidar Särestöniemi, född 14 maj 1925 på en gård nio kilometer från byn Kaukonen i Kittilä i finländska Lappland, död 27 maj 1981 i Kittilä, var en finländsk målare.

Reidar Särestöniemi växte upp som den yngste av sju barn till Matti och Alma Kaukonen, sedermera Särestöniemi, på gården Särestöniemi vid Ounasjokiälven. Familjen livnärde sig på jordbruk och renskötsel.

Han utbildade sig vid Finlands Konstakademis Ritskola i Helsingfors 1947–1952 för Kurt Heinonen (1915–1983), Erkki Koponen (1899–1996) och Olli Miettinen (1899–1969), och samtidigt i teckning vid Helsingfors universitet för Erkki Kulovesi (1895–1971) och Gösta Diehl. I hans bekantskapskrets ingick författare, och han gick, efter att redan i ungdomen blivit marxist, på politiska möten. År 1952 gjorde han sin första resa till Frankrike och Italien.

Han byggde på sina studier vid Ilja Repin-institutet för konst, skulptur och arkitektur i Leningrad 1956–1959. Han hade därefter sin första separatutställning, i Helsingfors, och gjorde sedan en snabb konstnärlig karriär. Med undantag för studieåren levde Reidar Särestöniemi hela sitt liv på födelsegården. Den omgivande naturen i Lappland och människorna i norr med sina myter och berättelser var hans främsta motivkrets.

Reidar Särestöniemi byggde två ateljéer på sin gård i Lappland. Den första brann på nyårsafton 1977, då en mängd av hans verk förstördes. Den nya ateljén och det nya konstgalleriet uppfördes efter ritningar av Reima och Raili Pietilä. Dessa byggnader är sedan 1985 del av ett konstnärsmuseum tillsammans med Särestöniemi-familjens gård med en huvudbyggnad från slutet av 1800-talet.