Nils Schillmark (26. kesäkuuta 1745 Skellefteå – 7. helmikuuta 1804 Loviisa) oli Ruotsin Norlannista Suomeen muuttanut taidemaalari.

Schillmarkin vanhempia ei tunneta. Hän oli Ruotsissa Per Fjällströmin oppilaana 1763–1773 ja saapui Suomeen pysyvästi 1773 Viaporin eli Suomenlinnan rakennustyömaalle. Helsingissä hän maalasi muotokuvia upseereista ja porvareista, mutta muutti sieltä Loviisan kautta Heinolaan, jonne perustettiin 1776 Kymenkartanon läänin maaherran residenssi eli läänin hallintopaikka.

Vuodesta 1782 lähtien hän asui Porvoossa ja vuodesta 1787 Loviisassa, jossa hänestä tuli Svartholman linnoituksen maalari. Hän toimi koko ajan myös konterfeijarina eli tilausten perässä kiertelevänä muotokuvamaalarina.

Heinolassa Schillmark maalasi asetelmia sekä maisemia, etenkin jokimaisemia. Hänen töissään on nähtävissä Heinolan Jyrängönkoski ympäristöineen lähes luonnollisessa tilassa, ilman siltoja. Schillmark maalasi myös von Wright -veljesten töiden kaltaisia riista- ja kalasaalisasetelmia. Hänen maalaamistaan muotokuvista huomattavimpia lienee Porvoon piispaa Gabriel Forteliusta esittävä teos vuodelta 1782, samoin kuin loviisalaista kauppias G. Borgströmiä ja tämän vaimoa esittävä maalaus.

Schillmarkin tuotantoa on Suomessa Ateneumissa Helsingissä, Kansallismuseossa Helsingissä, Helsingin kaupungin taidemuseossa, Helsingin kaupunginmuseossa, Turun maakuntamuseossa, Turun kaupungin historiallisessa museossa, Porvoon museossa Holmin talossa ja Heinolan kaupunginmuseossa, jossa on esillä runsaasti muutakin kustavilaisen ajan esineistöä ja tietoa.

Schillmarkia pidetään Suomen ensimmäisenä maisemien kuvaajana ja Isak Wacklinin ohella yhtenä ensimmäisistä ammattimaisista taidemaalareista. Hänen töitään tunnetaan kaiken kaikkiaan noin 130 kappaletta.

Schillmarkin puoliso vuodesta 1787 oli Anna Catharina (Caisa) Söderström (k. 1831), joka oli tykistönkonstaapeli Henrik Wahlbeckin leski.

Nils Schillmark, född 26 juni 1745 i Drängsmark, död 28 januari 1804 i Lovisa, var en svensk målare.

Nils Schillmark var yngste son till bonden Jakob Olofsson (1700–) och Cicilia Hermansdotter (1695–) och växte upp på ett hemman i norra Drängsmark. Det antas att hans talang för konst uppmärksammats av kyrkoherden Pehr Högström och hans fru Katarina Fjellström. Han flyttade till Stockholm och var 1762–70 lärling och gesäll hos Pehr Eriksson Fjellström, som var Pehr Högströms svåger och som också var lärare vid Kongliga målar- och bildhuggarakademien.

Han blev därefter konterfejare i sin hembygd och i Stockholm, och kom till Sveaborg utanför Helsingfors 1773 för att måla interiörer och officersporträtt. År 1778 flyttade han in till Helsingfors och var i Borgå stad som porträttmålare 1780. Han målade i Finland bland annat altartavlan i Heliga korsets kyrka i Hattula omkring 1782, den enda av hans altartavlor som bevarats. Han bosatte sig i Lovisa stad 1784, eller senast 1787, där han gifte sig 1787 med änkan Anna Cajsa Söderström. Paret fick ett barn, en son som levde till fem års ålder. Han dog fattig.

Hans målningar finns bland annat på Ateneum, Borgå museums Holmska köpmansgården, Lovisa museum och Heinola museum och Nationalmuseum i Stockholm.