Niilo Hyttinen (3. helmikuuta 1940 Puolanka – 29. joulukuuta 2010 Oulu) oli puolankalais-oululainen taidemaalari.

Käytyään Suomen Taideakatemian koulun 1961-65 Hyttinen debytoi Helsingissä 1967. Hänen näyttelyitään on ollut muun muassa Kajaanissa 1966-1990, Puolangalla 1967 ja 1973, Helsingissä 1968-2003, Oulussa 1969-2002, sekä Moskovassa 1983 ja Pariisissa 1998. Niilo Hyttinen toimi useissa luottamustoimissa 1960-1979, muun muassa Valtion kuvataidetoimikunnan jäsenenä 1974-1976.

Julkisia teoksia Hyttiseltä ovat muun muassa maalaukset Timpurit (1976), Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulussa, Oulussa, Pienviljelijän päiväkirjasta (1979) Nivalan kunnantalossa, Hevosmiehen puheet (1981) Puolangan kunnanvirastossa, Ruokalepo (1982) Suomussalmen emäntäkoulussa, Aikamatka (1985) Oulun kaupungintalossa, sekä Lentua – myyttinen tarina (1988), Kuhmon kaupunginkirjastossa.

Hyttinen tunnettiin myös erinomaisena muotokuvamaalarina. Häneltä tilattiin noin 50 muotokuvaa, joista 26 on julkisia.

Niilo Hyttinen sai vaikutteita muun muassa pop-taiteesta, sosialistisesta realismista ja käsitetaiteesta. Hänen maalaustyylikseen vakiintui kuitenkin realistinen esittämistapa, jossa oli usein huumoria. Teosten aiheena ovat usein kehitysalueiden ihmiset ja ongelmat. Hän pohtii, kritisoi,satirisoi ja protestoi teoksissaan ihmisen asemaa alueellisuuden ja paikallisuuden, kapitalismin, markkinatalouden, byrokratian ja militarismin paineissa.

Hyttinen näytteli taiteilija Joel Strömiä Markku Lehmuskallion ohjaamassa elokuvassa Sininen imettäjä (1985).

Niilo Arvi Hyttinen, född 3 februari 1940 i Puolango, död 29 december 2010 i Uleåborg, var en finländsk målare.

Hyttinen genomgick Finlands konstakademis skola 1961–1965. Han tillhörde den finländska popkonstens pionjärer i slutet av 1960-talet och började göra målade föremål, till exempel en hatthylla (1967). En stor utställning av René Magritte i Stockholm 1967 påverkade Hyttinen och andra finländska konstnärer. Magrittes föremålsliga, surrealistiska motiv tillämpades med förkärlek av popmålarna. Hyttinen övergick i början av 1970-talet till skildringar av människor – och även husdjur – i glesbygden, ett engagemang som han blev mycket känd och uppskattad för, inte minst därför att han ägde förmågan att vara både satirisk och se sina folkliga typer med glimten i ögat. Hyttinen målade flitigt sig själv men även andra. Ett representationsporträtt av Matti Ahde hänger till exempel i Riksdagshuset i Helsingfors. Hyttinen var en av norra Finlands mest kända och uppskattade konstnärer, i denna landsända finns även offentliga konstverk av honom.