Nándor Jozsef Mikola (ent. Mikolajcsik; 27. marraskuuta 1911 Budapest, Itävalta-Unkari – 3. toukokuuta 2006 Vaasa) oli unkarilaissyntyinen suomalainen akvarellitaiteilija. Hän opiskeli grafiikkaa ja maalausta synnyinmaassaan, mutta muutti Suomeen jo 1935. Hän oli leimallisesti pohjalainen taiteilija, jonka useat työt liikkuvat esittävän ja abstraktin rajamailla. Useista teoksista voi tunnistaa niiden aiheen – maiseman tai luonnon yksityiskohdan –, mutta aiheen käsittely ei ole luonnon jäljentämistä vaan oman kokemuksen ja tunnelman välittämistä.

Pelkistäminen on Mikolan töille olennaista. Tämä on nähtävissä sekä asetelmien ja maisemien kuvauksessa että abstrakteissa valo- ja väritutkielmissa. Hänen aiheensa ovat usein lakeusmaisemia, joenuomia, pihapiirejä ja koivikkomaisemia. Toisaalta hänen aihepiirejään olivat myös karut saaristomaisemat ja jyvevät, hiljaiset lapinmaisemat. Nandor Mikolan unkarilainen luonne näkyy temperamenttina ja dynamiikkana taiteessakin.

Akvarellimaalauksen ohella Mikola teki öljyväritöitä 1950-luvulle saakka. 1960-luvun informalistisessa vaiheessa hän yhdisti öljyväri- ja akvarellimaalauksen. 1970-luvulla Mikola palasi jälleen akvarellimaalaukseen. Tyypillistä hänen akvarellitöissään on runsas veden käyttö. 1980-luvulla Nándor Mikola kiinnostui Huippuvuorten valosta. Vuosikymmenen loppupuolella hän käytti töissään myös akvarelliliitua. 1990-luvulla hänen taiteensa oli enimmäkseen abstraktisia kokeiluja. Mikolan taiteessa on nähtävänä akvarellitaiteen klassisia aiheita kuten asetelmia, maisemia ja luontoa eri vuodenaikoina.

Mikola asui ja työskenteli Lapualla, Ilmajoella ja Vaasassa. Hän oli kahdesti naimisissa ja jäi leskeksi. Toisen maailmansodan aikana hän joutui unkarilaisuutensa takia internointileirille Lempäälään.

Nándor Mikolalle myönnettiin professorin arvonimi 1979.

Nándor József Mikola (ursprungligen Mikolajcsik), född 27 november 1911 i Budapest, död 3 maj 2006 i Vasa, var en ungersk-finländsk målare.

Mikola studerade vid Magyar Iparművészeti Főiskola 1928–1932, vid Magyar Képzőművészeti Főiskola i Budapest 1930 och vid grafikinstitutet i Wien 1935. Han flyttade 1936 till Finland för att måla restaurang Hungarias väggmålningar, och bosatte sig följande år i Vasa, där han blev reklamtecknare för Lassila & Tikanoja. Han bedrev även studier vid Centralskolan för konstflit 1936–1937 och vid Académie André Lhote i Paris 1953.

Mikola, som höll sin första utställning 1940, ägnade sig nästan uteslutande åt akvarellmåleri, i företrädesvis blå och gula toner, med naturmotiv, blommor och träd. Han har ofta kallats "de finländska akvarellisternas fader". På 1970-talet fann han också det abstrakta bildspråket. En museistiftelse som bar hans namn grundades 1994 för att förvalta ett akvarellmuseum i tullhuset i Vasa. Museet invigdes 1995, men tvingades upphöra med sin verksamhet 2004, sedan Vasa stad började inreda huset till ett museum för modern konst. Han erhöll ungerska och finländska utmärkelser och professors titel 1979.