Mauno Jaakko Markkula (11. marraskuuta 1905 Lapväärtti – 26. kesäkuuta 1959) oli suomalainen taidemaalari.

Markkula, joka oli papin poika, tuli ylioppilaaksi 1928 ja ryhtyi ensin opiskelemaan Helsingin yliopistossa humanistisia aineita sekä matematiikkaa ja fysiikkaa. Nämä opintonsa keskeytettyään hän siirtyi opiskelemaan laulua konservatorioon, mutta hylkäsi myös musiikillisen uran. Taideopintonsa Markkula aloitti Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella, opettajanaan Erkki Kulovesi, mutta opiskeli myös Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1936–1942 William Lönnbergin oppilaana. Ensimmäiseen näyttelyyn Markkula osallistui 1939 ja ensimmäisen oman näyttelynsä hän piti 1945. Yhteisnäyttelyistä hän osallistui myös Suomen Taiteilijain näyttelyyn 1943, 1945, 1948, 1953, 1957, Suomen Taideakatemian kolmevuotisnäyttelyyn 1950 ja Nuorten näyttelyyn 1940, 1942 ja 1943. Lisäksi hänen teoksiaan oli esillä Tukholmassa 1944 ja Oslossa 1946.

Mauno Jaakko Markkula, född 11 november 1905 i Lappfjärd, död 26 juni 1959 i Helsingfors, var en finländsk målare.

Markkula växte upp i Björkö på Karelska näset. Innan han blev bildkonstnär hade han studerat matematik och fysik samt ägnat sig åt sång och violinspel. Han studerade 1936–1942 vid Finska konstföreningens ritskola och ställde ut första gången 1939. Återkommande motivi hans expressionistiskt präglade konstnärskap var kyrkspiror, torn, träd, telefonstolpar, havslandskap, solnedgångar och segelfartyg.

En retrospektiv utställning av Markkulas konst hölls i Helsingfors konsthall 1945; en stor utställning av hans måleri arrangerades 2000 i Helsingfors stads konstmuseum. Han är representerad bland annat på Finlands nationalgalleri.