Martti Mikko Sakari ”Huuhaa” Innanen (20. maaliskuuta 1931 Helsinki – 3. joulukuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen muusikko, laulaja, kirjailija ja taidemaalari. Hän tuli tunnetuksi kappaleillaan ”Elsa, kohtalon lapsi”, ”Urjalan taikayö”, ”Gunnar vierasmaalainen” ja ”Kumiteräsaappaat”. Innanen tunnettiin erityisesti parodisista kappaleistaan, joilla hän pilkkasi mielestään huonoa suomalaista musiikkimakua, kuten iskelmää ja tangoa. Martti Innaselle on vuonna 1968 ainoana suomalaisena myönnetty yhdysvaltalaisen Billboard-lehden vuotuinen tunnustuspalkinto.

Martti Innanen teki myös ohjelmia Yleisradiolle, kirjoitti kirjoja ja piti naivistisen taiteensa näyttelyitä. Innasen satiirinen asenne suomalaisuuteen yhdisti hänen musiikkiaan ja maalauksiaan. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan pyrkinyt suuren yleisön suosikiksi.

Innasen 1970-luvulla käyttöön ottama lisänimi ”Huuhaa” oli hänen itsensä mukaan suomennos jazz-muusikko Dizzy Gillespien taiteilijanimestä. Innasen mukaan sana ’dizzy’ tarkoittaa suomeksi huuhaata.

Martti Mikko Sakari Innanen syntyi 20. maaliskuuta 1931 tuolloin Helsingin Neitsytpolulla sijainneella Kätilöopistolla. Hän vietti lapsuutensa Kalliossa ja Ullanlinnassa virkamiesperheen lapsena. Hänen isänsä oli poliisi. Perhe asui vuoteen 1937 asti Toinen linja 5:n kaksikerroksisessa puutalossa ja myöhemmin Ullanlinnan Pietarinkadulla. Koulua Innanen kävi ensin Tehtaankadun kansakoulussa, josta hän vuonna 1942 siirtyi oppikouluun Helsingin Norssiin. Norssin aikoina, noin 15-vuotiaana, Innanen löysi tavaramerkikseen muodostuneen parodisen ilmaisutavan.

Innanen kiinnostui naivistisesta kuvataiteesta vuonna 1950 nähtyään Aleksanterinkadun liikkeiden ikkunoissa Håkan Brunbergin tauluja. Innasen ensimmäinen oma maalaus oli vuonna 1973 valmistunut Kameli Kärsämäen asemalla. Viimeiset kaksikymmentä elinvuottaan Innanen työskenteli yksinomaan kuvataiteilijana. Hän järjesti elokuussa 1976 Galleria Taidepisteessä Helsingissä ensimmäisen yksityisnäyttelynsä, minkä jälkeen näyttelyissä seurasi seitsemän vuoden tauko Innasen keskittyessä kehittämään tekniikkaansa. 1980-luvun puolivälissä näyttelyitä oli parin vuoden välein. Sittemmin Innanen kohosi kansainvälisesti tunnustetuksi naivistiksi.

Maalauksissaan Innanen vei parodian äärimmilleen. Valtaosa hänen teoksistaan sijoittuu maalaismaisemaan ja niiden usein pitkät nimet kuvastavat paikkakuntaa: Tyrnävän Viljon hirmuinen rumpusoolo, Kärsämäen käsilläseisoja ja Porvoon Svenska talande Bättre Andersson. Innasen maalausten tyypillinen suomalaishahmo on karvalakkipäinen, nenää kaivava mies. Yleisiä hahmoja ovat myös ihmissudet, jotka teemana kiinnostivat Innasta lapsesta asti. Hän pyrki kuvaamaan ihmissutensa poikkeuksellisesti ystävällisinä ja lastenkirjamaisina.

Martti Innanen voitti vuonna 1995 naivistisen taiteen Prix Suisse et Prix Europe de Peinture Moderne International -pääpalkinnon, jolla hän sai osakseen mainetta ja arvostusta. Voiton myötä Innanen pyrki irtautumaan Huuhaa-lisänimestään siinä kuitenkaan onnistumatta.