Lennart Rafael Segerstråle (17. kesäkuuta 1892 Helsingin maalaiskunta – 11. huhtikuuta 1975 Kauniainen) oli suomenruotsalainen kuvataiteilija ja graafikko.

Lennart Segerstålen isä oli lehtori Knut Albert Segerstråle ja äiti oli taidemaalari Hanna Frosterus-Segerstråle, ja hänen sisarensa oli kirjailija Solveig von Schoultz. Segerstråle valmistui metsänhoitajaksi 1915, mutta vuodesta 1919 hän omistautui yksinomaan taiteen tekemiseen ja maalasi paljon muun muassa laatukuvia sekä eläinaiheita. Sisällissodan aikana Segerstråle toimi komppanianpäällikkönä Hämeen rintamalla. Padasjoen suojeluskunnan päällikkö hän oli vuosina 1918–1920.

Segerstråle opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa 1910–1911 sekä myöhemmin Kööpenhaminassa Det kgl. Akademiet for de Skjønne Kunster -oppilaitoksessa vuonna 1929. Hänen töitään oli mukana monissa Suomen Taiteilijain näyttelyissä vuosina 1913–1967. Segerstråle osallistui myös moniin ulkomailla pidettyihin näyttelyihin.

Teoksellaan Varför Moralisk upprustning (1967) hän ilmaisi osallistuvansa MRA-liikkeeseen, joka oli moraalisuutta korostanut kansainvälinen hengellinen järjestö. Segerstråle sai professorin arvonimen vuonna 1963.

Taiteilijana Segerstråle oli itseoppinut. Hänen taideopintonsa koostuivat harjoittelusta piirustussalissa sekä ulkomaanmatkoista. Erityisesti Italian varhaisrenessanssin monumentaalimaalaukset vaikuttivat hänen omaan tuotantoonsa osoittamalla freskotekniikan ja suurten pintojen mahdollisuuksia. Hän löysi oman tyylinsä 1920-luvulla työskennellessään suurten koristelutehtävien parissa. Seuraavaksi hän teki lasimaalauksia, jotka ovat siirtymävaihe kohti suurten freskojen haastetta. Hän sai freskoihinsa vaikutteita Norjasta.

Uskonnolliset aiheet nousivat 1950-luvulla Segerstrålen tuotannon keskiöön, ja hän maalasi niitä useisiin kirkkoihin. Päätyönsä hän kuitenkin teki jo 1940-luvulla maalatessaan Helsinkiin Suomen Pankin niin sanotut Finlandia-freskot Suomi herää ja Suomi rakentaa (1942–1944). Niiden suurissa henkilösommitelmissa on symbolistisesti kuvattu Suomen taistelua toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeistä jälleenrakennustyötä. Kuvat ovat askeettisesti väritettyjä ja muodoltaan tyyliteltyjä. Suurten töiden ohella Segerstråle teki puupiirroksia, etsauksia, kuivaneulatöitä ja litografioita.

Lennart Rafael Segerstråle, född 17 juni 1892 i Helsinge, död 11 april 1975 i Grankulla, var en finlandssvensk målare och grafiker, känd för sina stora fresker.

Lennart Segerstråle var son till lektorn Knut Albert Segerstråle och konstnären Hanna Frosterus-Segerstråle och bror till författaren Solveig von Schoultz. Han utbildade sig till forstmästare och arbetade i denna profession under fem år, innan han slog in på en konstnärlig bana. I sin ungdom var Segerstråle känd för sina fågelmålningar.

Sina första monumentalmålningarna, ”Havsörnar”, ”Gåsflock” och ”Älgar”, gjorde han på Malmgård i Pernå 1922–24. Han gjorde verk för Gösta Serlachius i Mänttä. Han första muralmålning, Litteraturens födelse tillkom 1935 i taket i biblioteksrummet på Joenniemi gård, numera konstmuseet Gösta. I Mänttä bruks kontorsbyggnad utförde han samma år freskerna Jorden och Skogen.

De så kallade Finlandiafreskerna 1942–44 i Finlands Banks huvudkontor betraktas allmänt som hans huvudverk. Han gjorde också ett antal altarfresker och glasmålningar i kyrkor både i Finland och i Sverige. I Finland utförde han verk i Räfsö kyrka, Björkö kyrka, Viiala kyrka, Kristuskyrkan i Helsingfors och Esse kyrka, och i Sverige i Burträsks kyrka och i Vuollerims.

Han erhöll professors titel 1963. Han gifte sig 1915 med Marie-Louise Colliander. Han var från 1939 aktiv medlem i de kristna rörelserna Oxford Group och i Initiatives of Change.