Lars-Gunnar Nordström (19. elokuuta 1924 Helsinki – 10. elokuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä, jonka töitä oli ensi kertaa julkisesti esillä vuonna 1947. Nordströmiä pidetään yhtenä Suomen nonfiguratiivisen taiteen varhaisimmista ja määrätietoisimmista uranuurtajista.

Nordström syntyi arkkitehtiperheeseen, ja hän pyrki itsekin opiskelemaan Teknillisen korkeakoulun arkkitehtilinjalle mutta ei läpäissyt pääsykokeita. Hän päätyi opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1946–1949. Hän kävi myös Vapaata taidekoulua ja teki opintomatkoja Pariisiin ja New Yorkiin. Hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa muun muassa huonekalujen suunnittelijana vuoteen 1960 saakka.

Nordströmin varhaisimmat maalaukset olivat kubistisvaikutteisia figuratiivisia teoksia, kuten muotokuvia ja asetelmia, mutta hän suuntautui pian abstraktiin taiteeseen omaksuen selväpiirteisen konstruktivistisen tyylilajin. Pariisissa käydessään hän tutustui joihinkin merkittäviin abstraktin maalaustaiteen edustajiin, kuten Alberto Magnelliin, ja hän innostui erityisesti Victor Vasarelyn taiteesta ja tämän rytmisistä sommitteluista. Ensimmäiset abstraktit työnsä Nordström myi Pariisin Musée Nationale d’Art Modernelle.

Nordströmin teoksille on ominaista kuvailmaisun äärimmäinen tarkkuus ja hallittu värien käyttö geometrisissa muodoissa, jotka luovat teoksiin usein voimakkaan dynamiikan. Suurikokoisten maalausten tarkkarajaiset, värikkäät kentät keskittyvät muodon, värin ja viivan yleispäteviin ominaisuuksiin, ja sen vuoksi Nordstömiä onkin luonnehdittu konkretismin suomalaiseksi mestariksi. Teosten suuria väripintoja erottavat linjat eivät juuri koskaan ilmene näkyvinä viivoina vaan pintoja erottavina rajoina. Rytmikkäiden ja määrätietoisten linjojen on sanottu luovan muun muassa jazz-musiikkiin verrattavissa olevia tunnelmia; Nordström oli tunnettu jazz-levyjen keräilijä. Hän rakensi kompositioita myös eri elementtien vastakohtaparien avulla. Maalausten ohella Nordström teki suuren määrän abstraktia grafiikkaa, pääosin serigrafiatekniikalla.

Nordströmille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1972.

Lars-Gunnar Nordströmin tuotantoa alettiin arvostaa vasta 1970-luvulla, vaikka hän piti ensimmäisen ei-esittävän taiteen näyttelynsä jo vuonna 1949 – ensimmäisenä Suomessa. Tällä välillä hän teki melko paljon julkisia seinämaalauksia. Nordströmin teoksia on muun muassa Ateneumin taidemuseon, Porin taidemuseon, Tampereen taidemuseon ja Aboa Vetus & Ars Nova -museon kokoelmissa.

Teoksia

• Toimivia dimensioita 1960–1962
• Elementti 1968-1975

Lars-Gunnar Nordström, född 19 augusti 1924 i Helsingfors, död där 10 augusti 2014, var en finländsk målare och skulptör.

Lars Gunnar Nordström växte upp i en arkitektfamilj. Han studerade möbelformgivning på Centralskolan för konstflit mellan 1946 och 1949, besökte Fria konstskolan och företog studieresor till New York och Paris. Han arbetade därefter på olika arkitektkontor med bland annat möbelformgivning.

Hans tidigaste måleriproduktion är kubistiskt påverkad men denna fas övergår ganska snart till en klar, konkretistisk stil, som han i sitt måleri, skulptur och grafik konsekvent fortsatt med under åren. Han hade sin första separatutställning 1949, samma år som han vistades i Paris och träffade företrädare för den abstrakta konsten som Alberto Magnelli. Han tog intryck av Victor Vasarelys konst. Han kom vid denna tid också i kontakt med Olle Baertling, Robert Jacobsen, Richard Mortensen och Eric H. Olson. Han fick sitt första genombrott först 1970 i samband med en större separatutställning på Amos Andersons konstmuseum i Helsingfors.

Med matematisk exakthet och få intensiva färger i en rik skala geometriskt uppbyggda plan skapar Nordström intryck av stark dynamik.

Han har även utfört nonfigurativa skulpturer i järn, syrafast stål, akryl, aluminium o.a. material, av vilka många är skisser till mera monumentala arbeten. Skulpturerna är uppbyggda av formelement som han varierar och upprepar.

I sin målning använde han en begränsad färgskala med svart, vitt och en enda kulör per verk. Han har också gjort konstverk med kakel- och glasmosaik.

Han fick Prins Eugen-medaljen 1983.