Konstantin Jegorovitš Makovski (ven. Константин Егорович Маковский; 2. heinäkuuta (J: 20. kesäkuuta) 1839 Moskova – 30. syyskuuta (J: 17. syyskuuta) 1915 Petrograd) oli vaikutusvaltainen venäläinen taidemaalari, joka yhdistetään Vaeltajiin. Monet hänen historialliset maalauksensa, kuten Venäläisen morsiamen pukeminen näyttävät idealisoidun kuvan venäläisestä elämästä aikaisemmilta vuosisadoilta. Häntä pidetään usein akateemisen tyylin edustajana. Hänen veljensä oli taidemaalari Vladimir Makovski. Hänen poikansa oli runoilija ja taidekriitikko Sergei Makovski, joka julkaisi Pietarissa ilmestynyttä taidelehteä Apollonia.

Konstantin syntyi Moskovassa venäläisen taidehahmon ja amatöörimaalarin Jegor Ivanovitš Makovskin, yhden Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen opiston perustajan, vanhempana poikana. Hänen äitinsä oli säveltäjä ja hän toivoi poikansa seuraavan jalanjälkiään.

Vuonna 1851 Konstantin ilmoittautui Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen opistoon, jossa hänestä tuli huippuoppilas, joka sai helposti kaikki saatavilla olevat mitalit. Hänen opettajiaan olivat M. I. Skotti, A.N Mokritski ja S.K Zarjanko, joista Skotti oli Karl Brjullovin oppilas. Makovskin taipumus romantiikkaan ja koristeellisiin tehokeinoihin voidaan selittää Brjullovin vaikutukseksi.

Vuonna 1858 Makovski ilmottautui Keisarilliseen taideakatemiaan Pietarissa. Vuodesta 1860 alkaen hän osallistui akatemian näyttelyyn teoksillaan, sellaisilla kuin Sokean parantaminen (1860) ja Vale-Dmitrin kätyrit surmaavat Boris Godunovin pojan (1862). Vuonna 1863 Makovski yhdessä 13 muun opiskelijan kanssa, jotka olivat oikeutettuja osallistumaan kilpailuun akatemian ensimmäisen luokan kultamitalista, kieltäytyivät maalaamasta annetusta aiheesta koskien skandinaavista mytologiaa ja lähtivät akatemiasta ilman tutkintotodistusta.

Makovskista tuli jäsen Ivan Kramskoin johtamassa Artteli-ryhmässä, tavanomaisesti tehden kuvia jokapäiväisestä elämästä (Leski 1865, Sillikauppias 1867). Vuonna 1870 hän oli perustamassa Vaeltajia ja hän jatkoi työskentelyä jokapäiväisiä asioita kuvaavien maalausten kanssa. Hän asetti töitään esille niin Akatemiassa kuin Vaeltajien näyttelyissä.

Merkittävä muutos Makovskin tyylissä tapahtui 1870-luvun puolivälissä hänen Egyptin ja Serbian matkojensa jälkeen. Hänen mielenkiintonsa vaihtui sosiaalisista ja psykologisista ongelmista taiteen värien ja muodon ongelmiin.

1800-luvulla Makovskista tuli muodikas muotokuvien ja historiamaalausten tekijä. Vuoden 1889 maailmannäyttelyssä Pariisissa hän sai ensimmäisen luokan kultamitalin teoksistaan Iivana Julman kuolema, Pariksen tuomio ja Demoni ja Tamara. Hän oli yksi aikansa korkeimmalle arvostettu ja eniten maksettu venäläinen taiteilija. Monet demokraattikriitikot pitivät häntä Vaeltajien aatteiden luopiona, joka teki silmiinpistäviä, mutta pinnallisia teoksia kuten Henryk Siemiradzki kun taas toiset pitivät häntä venäläisen impressionismin edelläkävijänä.

Makovski kuoli Petrogradissa vuonna 1915 jouduttuaan tieliikenneonnettomuuteen, jossa sähkökäyttöinen raitiovaunu osui hänen hevoskärryynsä. Hänet haudattiin Aleksanteri Nevskin luostarin Pyhän Nikolauksen hautausmaalle.