Kalle Halonen (6. joulukuuta 1899 Lapinlahti – 13. helmikuuta 1947 Lapinlahti) oli suomalainen, lapinlahtelaiseen Halosen taiteilijasukuun kuulunut näyttelijä ja taidemaalari.

Kalle Halonen valmistui alun perin näyttelijäksi Kansallisteatterin oppilaskoulusta 1919 ja hän oli sitten näyttelijänä seuraavat kuusi vuotta eri teattereissa. Serkkunsa Pekka Halosen kehotuksesta Kalle Halonen päätti sitten vaihtaa alaa. Hän kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1925–1926 ja ensimmäinen näyttely hänellä oli 1928 Helsingin Taidehallissa viiden taiteilijan yhteisnäyttelyssä.

Kalle Halonen asui Lapinlahdella mutta hän teki useita maalausmatkoja Keski- ja Pohjois-Suomeen erityisesti Korpilahdelle. Halonen teki myös opintomatkan Pariisiin. Halosen taulujen aiheina olivat luonnonmaisemat sekä maaseutuaiheet. Hän suunnitteli myös tekstiilejä sisarensa Anna Halosen kutomolle.

Jatkosodan aikana Kalle Halonen oli Rukajärven rintamalla ja siellä hän maalasi lukuisia luonnon- ja kylämaisemia. Halonen toimi lääkintämiehenä mutta saattoi maalata vapaa-aikanaan.

Halosen vanhemmat olivat maanviljelijä Jussi Halonen ja Annaliisa o.s. Puurunen. Kolmetoistalapsisen perheen nuorimpana syntyneen Kalle Halosen sisaruksia olivat kuvanveistäjä Eemil Halonen ja kuvanveistäjä Arttu Halonen sekä ryijy- ja mattokutomon Kouvolassa omistanut Anna Halonen.

Maalauksia

• Luminen rinne, 1927
• Koski, 1934
• Kevätsula, 1937