Jukka Pekka Mäkelä (31. heinäkuuta 1949 Jyväskylä – 6. helmikuuta 2018 Fiskari, Raasepori) oli suomalainen kuvataiteilija. Hän kuului suomalaisen postmodernismin ja uusekspressionismin kärkihahmoihin.

Mäkelä opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1967–1968 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1968–1972 Helsingissä. Hän toimi myös asiantuntijatehtävissä, kuten Wihurin rahaston taideostolautakunnassa.

Taiteellinen tuotanto

Mäkelä on tehnyt suurikokoisia hillityn värisiä ekspressionistisia akryylimaalauksia, jotka liikkuvat abstraktin ja luontovaikutelman rajamailla. Maalausten lähtökohtana ovat usein vesi, lumi ja peruskallio. Hän on työstänyt myös metalligrafiikkaa. Läpimurtonsa Mäkelä teki 1970-luvulla vähäeleisen konstruktivistisilla töillään, 1980-luvulla hän herätti laajaa huomiota rosoisilla, ekspressionistisilla töillään. 1990-luvulla taiteilijan ote keveni muuttuen herkäksi, graafisemmaksi ja "estetistisemmäksi". 2000-luvulla Mäkelän töissä alkoivat korostua värit, voimakkaampi viiva sekä maalipinnan päälle liimattu japaninpaperi.

Mäkelän teoksia oli esillä laajassa näyttelyssä Merkki ja ele – maalauksia kolmelta vuosikymmeneltä Kiasmassa 1999. Laaja katsaus Mäkelän uudempaan tuotantoon nähtiin Helsingin Taidehallissa Herkkyys ja voima -suurnäyttelyssä syksyllä 2015.

Mäkelä sai Valtion taidepalkinnon 1977 ja 1981, ja Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin 2007. Hän edusti Suomea Venetsian biennaalissa 1988. Taiteilijaeläke myönnettiin Mäkelälle 2013.

Jukka Pekka Mäkelä, född 31 juli 1949 i Jyväskylä, död 6 februari 2018 i Raseborg, var en finländsk målare.

Mäkelä studerade 1967–1968 vid Konstindustriella läroverket och 1968–1972 vid Finlands konstakademis skola samt ställde ut första gången 1970.

Han har blivit känd för sina abstrakta och expressiva målningar i akryl- och akvarellfärger – ofta bearbetningar av intryck från naturen – kolteckningar och grafik i olika tekniker. Efter att på 1970-talet ha varit mjukt geometrisk, blev Mäkeläs stil på 1980-talet kraftfull och expressionistisk. Utmärkande för hans målningar var det stora formatet och den rikliga användningen av färger. Som representant för Finland på biennalen i Venedig 1988 ställde han ut tre abstrakta målningar, som han kallade Landskap, av formatet 3 x 3 m. På 1990-talet minskade dimensionerna och motiven började få en starkare naturkänsla.

Mäkelä övergick i början av 2000-talet till klarare färger (brunt, rött, blått) och nya, organiska former, som avvek från hans tidigare expressiva formspråk och övervägande grå dukar med enstaka inslag av andra färger. Hans konstverk i offentlig miljö finns bland annat i Musikcentret i Uleåborg, Madetojasalen (1987, första pris i tävling 1984), Olarsby kyrka i Esbo (2001), försäkringsbolaget Ilmarinen (2002, 2003). Han har undervisat vid konstinstitutet i Lahtis 1974–1975, Konstindustriella högskolan 1976–1986, Nordiska konstskolan i Karleby 1993 och Konsthögskolan Valand i Göteborg, gästprofessor 1994–1995. Från 1985 till 1987 var han ordförande för Konstnärsgillet i Finlands delegation.