Johannes Haapasalo (vuoteen 1902 Kääriäinen; 23. syyskuuta 1880 Mikkeli – 17. joulukuuta 1965 Mikkeli) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän teki suurehkoja veistoksia pronssista ja graniitista.

Haapasalo syntyi Mikkelin pitäjän Rantakylässä torpparisukua olleen suutari Karl Fredrik Kääriäisen ja Clara Kellmanin pojaksi ja oli perheen ainoa poika. Hän kirjoitti vuonna 1900 ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa Kreikan ja Rooman kirjallisuutta. Vuoden 1902 kutsuntalakkojen aikana hän muutti sukunimensä Haapasaloksi, mahdollisesti harhautustarkoituksessa. Vuonna 1902 hän aloitti opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa Albert Gebhard siirsi hänet maalauslinjalta veistolinjalle. Seuraavana vuonna Haapasalo joutui kutsuntalakkoihin osallistumisen vuoksi keskeyttämään opintonsa, ja hän pakeni väärällä passilla ulkomaille. Lukuvuoden 1903–1904 hän opiskeli Kööpenhaminassa kuninkaallisessa taideakatemiassa ja vuodet 1904–1906 Académie Colarossissa Pariisissa. Vuonna 1906 Haapasalo oli muutaman kuukauden myös Auguste Rodinin oppilaana.

Rodin-vaikutteet näkyivät myöhemmin Haapasalon pronssisissa ihmishahmoisissa. Tyypillinen esimerkki tästä on Nyrkkeilijät-teos Helsingin Siltasaaren Paasivuoren puistikossa. Teoksen malleina oli kaksi nuorta nyrkkeilijää Helsingin Jyrystä, Uuno Pitkä ja Armas Wilkman. Varhaisiin teoksiin kuuluu myös Raahessa vuonna 1932 paljastettu Puolustaja vuodelta 1908.

Herkkää ihmiskuvausta edustaa Suomen tasavallan presidentin kesäasunnon Kultarannan puistossa oleva veistos Lohdutus. Haapasalo teki useita julkisia veistoksia ja lukuisia sankaripatsaita toisen maailmansodan jälkeen. Hänen uransa oli harvinaisen pitkä, sillä hän teki monumentaaliteoksia vielä 1950-luvun lopussa. Haapasalo oli Suomen Kuvanveistäjäliiton sihteeri vuosina 1927–1951, puheenjohtaja 1954–1960 ja kunniapuheenjohtaja vuodesta 1961 Haapasalo palkittiin vuonna 1953 Pro Finlandia -mitalilla ja 1965 professorin arvonimellä.

Johannes Haapasalo, född 23 september 1880 i S:t Michel, död där 17 december 1965, var en finländsk skulptör.

Haapasalo avlade studentexamen 1900 och studerade 1902–1903 vid Finska konstföreningens ritskola och besökte Helsingfors universitets ritsal. Åren 1903–1904 studerade han för bland andra Stephan Sinding i Köpenhamn och 1904–1906 vid Académie Colarossi i Paris under ledning av bland andra Auguste Rodin samt i början av 1910-talet i Bryssel. Han representerade den klassiska bildhuggarkonsten och sysslade i hög grad med figurskulptur. Hans konst utmärks av en harmonisk, ofta lyrisk känsla, som kommer till uttryck bland andra i stora marmorskulpturer av nakna kvinnofigurer i Ateneum (1913) och Amos Andersons konstmuseum samt i granitskulpturen Eva i röd granit från 1925 i Ateneum. Hans monumentalarbeten ligger till stor del inom den kyrkliga konstens sfär, bland annat dörrarna till Sandudds gravkapell (1932), en stor relief i Kiuruvesi kyrka (1940) och ett flertal hjältegravsmonument. Till Haapasalos främsta offentliga skulpturer hör bronsgruppen Boxare (1931) i Paasivuoriparken på Broholmen i Helsingfors. Han donerade testamentariskt en stor samling av sina skulpturer, målningar och skisser till S:t Michels stad. Han tilldelades Pro Finlandia-medaljen 1953.