Ilona Harima (vuoteen 1936 Hohenthal, vuodesta 1939 Rautiala, 4. maaliskuuta 1911 Vaasa – 9. kesäkuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari, jonka aihepiiri liittyi itämaiseen hengellisyyteen ja mystiikkaan. Maalaukset sisälsivät etenkin buddhalaista ja hindulaista symboliikkaa.

Harima syntyi Vaasassa pohjalaiseen kauppiasperheeseen toisena kahdesta lapsesta. Hänen isänsä Samuli Harima oli menestyvä liikemies ja talouselämän vaikuttaja. Äiti Anna o.s. Björklund oli 13-lapsisen pappisperheen lapsista toiseksi vanhin. Perhe muutti Vaasasta Helsinkiin isän työn vuoksi 1918. Keskikoulun jälkeen Harima aloitti opinnot silloisessa Taideteollisuuskeskuskoulussa graafisen taiteen linjalla, mutta keskeytti turhautuneena parin vuoden jälkeen. Hän työskenteli jonkin aikaa piirtäjänä Suomen Mainostoimisto Ilmossa, mutta jatkoi omaa linjaansa vapaana taiteilijana. Idän mystiset uskonnot ja filosofiat kiinnostivat Harimaa jo nuorena - erikoisesti Intia ja Tiibet olivat hänelle tärkeitä. Harima tutustui myös teosofiseen liikkeeseen ja liittyi Teosofiseen seuraan 1930-luvulla. 

Opintomatkallaan Pariisiin 1932 Harima tutustui etenkin museoiden itämaisiin taidekokoelmiin. Pari vuotta myöhemmin hän teki opintomatkan Italiaan. Sotien jälkeen hän suunnitteli yhdessä puolisonsa Erkki Rautialan kanssa näyttelymatkaa Intian New Delhiin. Silloisen Suomen Intian-lähettilään, buddhalaisen kulttuuriin perehtyneen Hugo Valvanteen avusta huolimatta matka kariutui sodanjälkeisiin valuuttavaikeuksiin.

Ilona Harima maalasi etupäässä pienikokoisia akvarellejä ja guasseja, usein pergamentille. Hän teki myös jonkin verran isompia öljyväritöitä sekä muutamia pienoisveistoksia. Tuotanto käsittää etupäässä henkilöaiheita, maisemapiirustuksia ja eläinaiheisia teoksia. Henkilöaiheet kuvaavat yleensä valaistuneita jumalolentoja ja enkeleitä, usein lapsia ja nuoria tyttöjä. Tavallisesti hahmot ovat eläinten, etenkin lintujen, tai mielikuvituksellisten kasvien ympäröimiä. Kuviin sisältyy myös runsaasti muuta symboliikkaa, kuten jumalallisia silmiä, liekkiaiheita, auringonkehriä ja valonsäteitä, lootuskukkia sekä veteen liittyviä vertauskuvia ja taivaankappaleita.

Hariman maalaustyö jatkui 1930-luvulta kolmisenkymmentä vuotta, ja taiteilijan hengellinen maailmankatsomus syveni kaiken aikaa. Tämän ilmentäminen suoraan, vieläpä itämaisin aihein, poikkesi senaikaisesta suomalaisen taiteen valtavirrasta. Harima asetti töitään vain harvoin näytteille tai myytäväksi, koska koki maalaavansa lähinnä itselleen. Hän kuitenkin lahjoitti töitään ystävilleen ja sukulaisilleen. Siten hänen omaperäinen tuotantonsa jäi sivujuonteeksi Suomen taidepiireissä. Tosin etenkin ensimmäinen näyttely Strindbergin taidesalongissa Helsingissä 1934 herätti runsaasti huomiota. Strindberg järjesti Hariman näyttelyt vielä vuosina 1946 ja 1960. Ateneumin taidemuseoon koottiin pienimuotoinen näyttely Hariman satavuotissyntymävuonna 2011. 

Ilona Hariman eno, arkkitehti ja graafikko Matti Visanti oli naimisissa taidemaalari Eemu Myntin taidemaalarisiskon Lyyli Visannin kanssa.

Ilona Harima, född 4 mars 1911 i Vasa, död 9 juni 1986 i Helsingfors, var en finländsk konstnär.

Ilona Harima var det äldsta av två barn till affärsmannen Samuli Hohenthal och Anna Björklund. Hon växte upp i Helsingfors från sju års ålder. Hon utbildade sig från 1927 i grafisk konst på Centralskolan för konstflit i Helsingfors. Hon avbröt studierna efter två år, arbetade under en period på en reklambyrå, men ägnade sig senare åt konstnärlig verksamhet.

Hon hade tidigt ett stort intresse för asiatisk kultur och asiatisk konst, särskilt från Indien och Tibet. I ungdomen gjorde hon studieresor till Paris och Italien, och uppsökte då också samlingar av asiatisk konst. Efter hand ökade hennes intresse av andlighet och hon anslöt sig 1936 till Teosofiska samfundet i Finland.

Ilona Harima arbetade mestadels med gouacher och akvareller i det lilla formatet, men gjorde också en del målningar i större format. Hon målade gudsfigurer, änglar, människor med ljus andlighet, men också lidande människor. Hon målade också landskap och detaljerade bilder av växter och fåglar. Hennes målningar präglas av asiatiska andliga influenser med symboler som flammor, solstrålar, solskivor, himmelska ögon och blommande lotusblommor.

Hon hade sin första utställning 1934 på Galleri Strindberg i Helsingfors. Hon hade få utställningar och var tveksam till att sälja sina verk, utan skänkte bort dem till vänner och släktingar. Hon korresponderade med Hilma af Klint, som påverkade henne till att studera Rudolf Steiner.

Ilona Harima mötte den likasinnade unge arkitekten Erkki Rautiala i teosofkretsar och gifte sig med honom i augusti 1939. Paret fick en dotter 1941.