OSTETAAN ILMARI TAPIOVAARAN PIRKKA-SARJAN HUONEKALUJA

 041 473 8034 / info@ostetaanmyydaan.fi

Ilmari Tapiovaara oli jo nuorena lahjakas piirtäjä. Hän aloitti opinnot Helsingissä Taideteollisen keskuskoulun yleisellä linjalla 1933, mutta siirtyi vuoden kuluttua sisustustaiteen linjalle. Hän työskenteli harjoittelijana Aallon huonekaluja Englannissa markkinoivan Finmarin palveluksessa, millä oli merkittävä vaikutus hänen ajatuksiinsa huonekalusuunnittelusta.

Ennen oman toimiston avaamista Tapiovaara työskenteli Asko-Avoniuksen taiteellisena johtajana vuosina 1938–1941 ja Keravan Puuteollisuuden palveluksessa 1941–1951, missä hän hyödynsi sekä taiteellista että kaupallista koulutustaan. Oman suunnittelutoimiston Tapiovaara perusti vaimonsa Annikki Tapiovaaran kanssa Helsinkiin 1950.

Jatkosodan aikana Tapiovaara palveli Itä-Karjalassa, missä hän suunnitteli ja toteutti rakennustöitä ja esineitä Suomen armeijalle.

Keravan Puuteollisuuden palveluksessa Tapiovaaralla oli mahdollisuus kehittää tehdasta ja sen tuotantoa hyvin pitkälti itse. Huolimatta toisesta maailmansodasta tehtaalle saatiin hankituksi tarvittavia koneita ja linjoja. Tehdas oli valmis tuotantoon heti sotien päätyttyä.

Tapiovaara hankki myös kansainvälistä kokemusta työskennellessään Le Corbusierilla Pariisissa (1937) ja Mies van der Rohella Chicagossa (1953).

Ilmari Tapiovaaran ja hänen vaimonsa Annikki Tapiovaaran ensimmäinen iso työ oli vuonna 1947 valmistunut Domus Academica, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan opiskelija-asuntola Helsingissä. Asuntolan suunnitteli arkkitehti Pauli Salomaa, ja Tapiovaarat sisustivat sen. Sitä ennen opiskelija-asuntolat olivat olleet yksitoikkoisen kasarmimaisia, mutta Domus Academicasta haluttiin luoda innostava, optimistinen ja hienostunut paikka asua. Sodan jälkeen materiaaleista oli pulaa, mikä rajoitti ja antoi lisähaasteita sisustuksen suunnittelussa. Valmiita huonekaluja ei eri valmistajien mallistoissa ollut, ja sen takia huonekalut suunniteltiin varta vasten asuntolaa varten. Tarvetta oli tuoleille, sängyille, pöydille, valaisimille, tekstiileille ja tapeteille.

Tärkein huonekalu, edelleen suosittu sekä muotoiluklassikoksi nostettu, oli Tapiovaaran suunnitelema Domus-tuoli. Se toimi lukutuolina asunnoissa ja yleistuolina yleisissä tiloissa. Vaatimuksia ja huomioon otettavia asioita tuolin suunnittelussa oli monia. Sen tuli toimia verhoiltuna ja verhoilemattomana, sen tuli olla pinottava, ja ryhdikkyys ja istuinmukavuus olivat tärkeitä. Tuolin istuin ja selkänoja tehtiin muotoon puristetusta vanerista, mikä vähensi tuolin aiheuttamaa rasitusta vaatteille. Tuolin kokoaminen kävi helposti ruuveilla. Sen ansiosta tuolit voitiin koota perillä, mikä vähensi kuljetuskustannuksia.

Vuonna 1949 Tapiovaara suunnitteli ruotsalaiselle Edsby Verken Ab:lle Fanett-tuolin joka kodin kevyeksi mutta kestäväksi istuimeksi. lisenssioikeudet hankki pian Asko, joka valmisti Fanett-tuolia yhdessä Edsby:n kanssa yli miljoona kappaletta. Fanett oli aikansa kopioiduimpia tuolimalleja, jota valmistivat useat pienet tehtaat sekä Suomessa että ulkomailla ilman sopimusta. Myöhemmin myös Asko ”kopioi” oman mallinsa ja valmisti sitä toisella tuotenimellä viimeiset vuodet. Alkuperäismallissa tuolin istuinosa oli jalopuuviilua ja pinnaselkänoja sekä jalat mustaksi maalatut.

1950-luvulla Tapiovaara toi uusia aineksia suunnittelemiinsa töihin. Eksoottisilla puulajeilla viilutettua vaneria ja taivutettua metalliputkea oli muun muassa Lukki- ja Kongo-tuoleissa sekä Trienna-jakkarassa. Tapiovaara osallistui useita kertoja Milanon triennaaleihin ja voitti kultaa vuosina 1951, 1954 (kaksi kultaa), 1957 ja 1960. 1958 Tapiovaara suunnitteli toisen hyvin suositun tuolinsa, Aslakin. Se pohjautuu Domukseen, mutta siinä on Lukki-tuolin ominaisuuksia toteutettu puusta. Suosittu tuolimalli oli myös Nana, joka oli aikansa suosituimpia kahvila- eli baarituoleja. Hänet palkittiin vuonna 1959 Pro Finlandia -mitalilla.

1950-luku merkitsi Tapiovaaralle myös vahvaa kansainvälistymistä. Hän työskenteli Yhdysvalloissa Illinois Institute of Technologyssa apulaisprofessorina teknisen suunnittelun osastolla vuosina 1952–1953. Samaan aikaan hän työskenteli myös Mies van der Rohen toimistossa Chicagossa. Tapiovaaran kokemusta ja asiantuntemusta arvostettiin ja tarvittiin myös ILOn muotoilun kehittämisprojektissa Paraguayssa.

Tapiovaara oli 1950-luvulla Taideteollisuuskoulun opettajana. wiki