Ilja Jefimovitš Repin (ven. Илья́ Ефи́мович Ре́пин, ukr. Ілля Юхимович Рєпін, Illja Juh’ymovytš Rjepin; 5. elokuuta (J: 24. heinäkuuta) 1844 Tšugujev, Harkovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 29. syyskuuta 1930 Kuokkala, Terijoki, Suomi) oli venäläinen ja Suomen venäläinen taidemaalari ja akateemikko. Hänen tuotantonsa sisältää maalauksia, piirustuksia, etsauksia ja veistoksia.

Repin syntyi Harkovan kuvernementissa nykyisen Ukrainan alueella ja vietti siellä nuoruutensa ja osan elämästään. Hän opiskeli ja teki tuotantonsa pääteokset Venäjällä.

Repin asui Suomen-huvilallaan noin 30 vuotta, joista liki 13 vuotta itsenäisessä Suomessa. Hänellä ei kuitenkaan ollut koskaan Suomen kansalaisuutta, vaan hänellä oli henkilöllisyystodistuksena niin sanottu Nansen-passi, joka luotiin varta vasten Venäjän vallankumousta paenneita varten.

Läpi elämänsä Repin itse katsoi olevansa syntyperältään kasakka, ulaani, josta hän myös oli ylpeä. Ilja Repinin isä oli sotilassiirtolainen. Repin syntyi Harkovan lähellä Itä-Ukrainassa. Koska isä sotilaana oli jatkuvasti poissa, perhe koki jatkuvaa puutetta. Lapsuudesta pienen Iljan mieleen jäikin ennen kaikkea nälkä ja se, kuinka perheen äiti joutui levittämään kalkkia valtion kasarmeilla hänen viedessään äidille ruokaa työmaalle.

Hän sai Ukrainassa taideopetusta vuonna 1858, kun hän työskenteli tšugujevilaisen ikonimaalarin I. M. Bunakovin palveluksessa ja ansaitsi elantonsa maalaamalla muotokuvia ja ikoneja. Paikalliset ukrainalaiset kirkot ostivat hänen maalauksiaan. Hänen lahjakkuuttaan rohkaistiin myös koulussa.

Vuonna 1863 Repin lähti Pietariin opiskelemaan Keisarilliseen taideakatemiaan. Taideopiskelijana Repinin taloudellinen tilanne oli heikko, ja hän joutui tekemään sekalaisia töitä.

Taideakatemian lopputyöstä Jairuksen tyttären henkiinherätys Repin sai kuusivuotisen apurahan, jonka turvin hän matkusti Eurooppaan ja asui Pariisissa vuosina 1876–1882. Sen jälkeen hän asui vuoden kotikylässään Ukrainassa.

Repin muutti perheineen syyskuussa 1877 Moskovaan. Hänet hyväksyttiin Vaeltajien eli peredvižnikkien jäseneksi vuonna 1878, ja hän oli ryhmän vaikutusvaltainen jäsen. Repin asui Moskovassa kuusi vuotta mutta muutti sitten Pietariin, jossa hän opetti taideakatemiassa ja teki useita matkoja Eurooppaan vuosina 1883, 1889, 1894 ja 1900. Häntä innostivat varsinkin Rembrandtin maalaukset. Hän maalasi paljon ystäviensä, muun muassa Leo Tolstoin ja Dmitri Mendelejevin, muotokuvia.

Useissa Repinin maalauksissa on historiamaalauksen aiheita ja joskus radikaalia yhteiskunnallista ja poliittista kritiikkiä, kuten maalauksissa Kotiinpaluu ja Volgan lautturit.

Eräs Ilja Repinin pääteoksista on Zaporižžjan kasakat kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille Mohammed IV:lle. Taiteilija maalasi teosta kolmetoista vuotta 1878–1891 tutkittuaan aihetta ja matkusteltuaan Zaporižžjan alueella ja muualla Ukrainassa. Maalauksessa ilakoivat kasakat laativat herjauskirjettä Turkin sulttaanille. Tunnelma on sekä sankarillinen että koominen. Kuvaa on joskus käytetty psykologian opetuksessa, koska sen sanotaan esittelevän naurua sen kaikissa muodoissa – sarkastisesta hymystä avoimeen hohotukseen.

Ilja Jefimovitj Repin (ryska: Илья Ефимович Репин, ukrainska: Ілля́ Юхи́мович Рє́пін), född 5 augusti (24 juli enligt Gamla stilen) 1844 i Tjugujev i närheten av Charkov (nu Charkiv) i Guvernementet Charkov, Lillryssland, Kejsardömet Ryssland (nuvarande Charkiv oblast, Ukraina), död 29 september 1930 i Kuokkala (Terijoki), Finland, var en rysk konstnär.

Ilja Repin var son till en fattig officer av gammal kosacksläkt, började som konstnär med att biträda en helgonmålare, lyckades så komma till Sankt Petersburg och studerade vid Ryska konstakademien där 1865-71, då han med målningen Jairi dotter vann ett resestipendium. Han fortsatte studierna i Paris och Rom, men återvände till Ryssland före stipendietidens slut.

Hemkommen 1873 målade han Pråmdragarna på Volga, en flock i trasor klädda män, gamla och unga, utsläpade, som en het sommardag drar en båt uppströms. Därefter följde andra samtidsskildringar som Rekrytens avsked (1880), Den döende soldatens hemkomst (1883), Kyrklig procession (med en gendarm till häst, som röjer väg för prästerna genom att slå omkring sig i folkmassan med en knutpiska, samma år) och Återkomst från Sibirien (1884).

Ofantligt uppseende väckte den fasansfulla skildringen av Ivan den förskräcklige mördar sin son (1885). Den helige Nikolaus hindrar en avrättning följde 1888. Med bred och robust humor skildrade Repin hur Zaporogiska kosacker författar ett grovt svar på en skrivelse från sultanen Muhammed IV. Repin hade med dessa och andra verk ställt sig i spetsen för den unga avståndstagande konstriktning, Peredvizjnikerna, som strävade till ett realistiskt framställningssätt och nationellt lynne. Trots att han var professor vid akademien, representerade han opposition mot skönmåleri och formalism. Han blev ungdomens hövding och konstlivets medelpunkt. Han målade fortfarande friska folklivsbilder, bland andra. Afton i Ukraina (en kvinna dansar i en stuga, full av bönder och spelmän), utförde teckningar till arbeten av Gogol, Tolstoj med flera och många karaktärsfulla och levande porträtt: Pisemskij, Garsjin, Stasov, Liszt, Rubinstein, Tolstoj (många olika, bland dem Tolstoj vid plogen).

Under 1890-talet frambröt nya riktningar och nya krafter i det ryska måleriet, i början av det nya århundradet följda av åter nya. I bredd med den stridslystna och radikala modernism, som då intog högsätet, bleknade Repins realism, och han själv sopades undan. De sista åren bodde han mest i sin villa vid Kuokkala (nuvarande Repino) vid Finska viken. Bland hans arbeten från de sista åren märks Den store hövdingen (Peter I till häst med trupperna som bakgrund, utställd 1910), Ett sammanträde i riksrådet (stor representationsbild) med flera.

Ilja Repin är representerad i Ryska statens museum i Sankt Petersburg (kosacktavlan, Tolstoj med flera) och framför allt i Tretjakovgalleriet i Moskva och Göteborgs konstmuseum. På Stockholmsutställningen 1897 (Allmänna konst- och industriutställningen på Lejonslätten på Djurgården) förekom Pråmdragarna, Rekrytens avsked och en replik av kosacktavlan. Han blev samma år ledamot av Akademin för de fria konsterna. Repin utgav sina levnadsminnen 1901.

När Finland blev självständigt efter ryska revolutionen valde Repin att stanna kvar i Kuokkala som då tillföll Finland och han avböjde flera erbjudanden att återvända till Ryssland med hänvisning till sin höga ålder. Efter sin död fick Repin kultstatus i Sovjetunionen och betraktades som en föregångare till den officiellt påbjudna socialistiska realismen.

Efter vinterkriget och fortsättningskriget tillföll Kuokkala Sovjetunionen och 1948 fick staden namnet Repino till minne av Repin.