Carl August Henry Ericsson (6. helmikuuta 1898 Mikkeli – 16. lokakuuta 1933 Porvoo) oli suomalainen koristetaiteilija ja taidemaalari.

Henry Ericsson opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1915–1918 ja 1919 sekä Roomassa Scuola Ornamentale di Belle Artissa ja Pariisissa Académie Colarossissa ja Académie de la Grande Chaumièressa 1922–1924. Hän kouluttautui taideteolliseksi muotoilijaksi ja tuli tunnetuksi 1920-luvun puolesta välistä alkaen lasilla, hopealla, lasimaalauksilla, sisustuksilla ja näyttelytiloilla.

Hänet tunnetaan laajemmin vuoden 1925 Pariisin kansainvälisen taideteollisuusnäyttelyn Suomen osastosta, johon hän suunnitteli arkkitehtuurin, valitsi näyttelyesineet ja teki kunniasalin kattomaalaukset.

Vuosina 1931-1932 Ericsson toteutti sarjan graafisia teoksia jonka aihepiirinä olivat 1918 sisällissodan tapahtumat. Ericsson oli sodan lopulla määrätty Hennalan vankileirille vartijan tehtäviin, joten hänellä oli aiheesta omakohtaista kokemusta.

Viimeisinä elinvuosinaan hän oli poikansa Christoffer H. Ericssonin mukaan suuntautumassa entistä selvemmin maalaustaiteeseen.

Hänen monipuolinen uransa kesti vain runsaan vuosikymmenen ja katkesi syksyllä 1933 auto-onnettomuuteen, jossa kuoli myös hänen vaimonsa Mariquita o.s. Björnberg, jonka isä oli Fredrik Geronimo Björnberg. Ericsson ja hänen vaimonsa sekä kirjallisuudentutkija, dosentti Erik Kihlman ja tämän vaimo Gunnel Kihlman saivat surmansa maanantai-iltana 16. lokakuuta 1933 kun heidän autonsa syöksyi Porvoossa Porvoonjokeen. Surmansa saaneet olivat vierailleet kirjailija Jarl Hemmerin luona Porvoon Runoilijakodissa, ja paluumatkalla heidän autonsa tuli kovalla vauhdilla alas Nikolainkatua, rikkoi risteyksessä korokkeella olleen tieviitan ja syöksyi edelleen Porvoonjokeen.

Carl August Henry Ericsson, född 6 februari 1898 i S:t Michel i Finland, död 16 oktober 1933 i Borgå, var en finländsk konstnär, grafiker och dekorationsmålare.

Henry Ericsson var son till löjtnanten Alexander Ericsson och Carolina Albertina Valeriana Aspling. Han utbildade sig vid Centralskolan för konstflit 1915–1918 och 1919, på Accademia di Belle Arti di Roma i Rom och på Académie Colarossi och Académie de la Grande Chaumière i Paris 1922–1924.

Henry Ericsson utförde 1926–1927 dekorationsuppdrag i restaurang Fregatten i Helsingfors, som låg i källaren i Sederholms hus och 1929 också i restaurang Fennias indiska sal med motiv från Tusen och en natt. Han utförde också omkring 1929–1930 kormålningarna i Tölö kyrka. Som formgivare var han framför allt framgångsrik inom glaskonsten, bland annat med prydnadsglas som pokalen Barcelona och skålarna Teatern och Regnskur på havet till Världsutställningen i Barcelona 1929 i samarbete med Riihimäki glasbruk.

Under perioden 1931–1932 gjorde han en serie grafiska verk med temata från inbördeskriget 1918.

Han gifte sig 1919 med Maria Luisa Dolores (Quita) Björnberg. Han dog 1933 i en bilolycka i Borgå tillsammans med hustrun och Erik Kihlman.