Heikki Harras Alitalo (28. maaliskuuta 1923 Helsinki – 29. marraskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari.

Alitalon vanhemmat olivat Ragnar Harald Alitalo ja Siviä Maria Peltonen ja puoliso vuodesta 1946 Kerttu Orvokki Kärkkäinen. Alitalon ura taiteilijana alkoi Karjalankannaksella Syvärillä, jossa hän soti 18-vuotiaana vapaaehtoisena. Hän kävi kirjekurssin ja teki ensimmäiset taiteelliset työnsä taistelujen lomassa. Vuosina 1944–1945 Alitalo kävi Taideteollista keskuskoulua, jonka jälkeen hän opiskeli Helsingin työväenopistossa. Siellä syntyi 1949 Alitalon ja hänen opettajansa Åke Mattaksen ystävyys ja toveruus. He tekivät yhdessä 1952 opintomatkan Ranskaan ja Espanjaan tutustuen siellä ekspressionistien töihin.

Alitalo toimi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa taiteilijayhdistys Kiilan sihteerinä ja 1960-luvulla Kansan Uutisten taidearvostelijana. Hän toimi pitkään Suomen taideakatemian hallituksessa ja oli Taide-lehden päätoimittajana kahteen otteeseen 1970-luvulla. Alitalo oli innokas ammattiyhdistysihminen. Hänen mielestään ay-toiminta ja taidepolitiikka olivat välineitä, joilla taiteilija voi vaikuttaa alansa kehitykseen.

Alitalolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1974, Kuvataiteen valtionpalkinnon hän sai 1988. Alitalo oli Suomen Taiteilijaseuran kunniajäsen vuodesta 1983.

Heikki Harras Alitalo, född 28 mars 1923 i Helsingfors, död 29 november 2007, var en finländsk målare.

Alitalo genomgick 1944–1945 Centralskolan för konstflit och debuterade 1951 samt höll sin första egna utställning 1954. Han har i sina oljemålningar framstått som en av de främsta expressionisterna i Finland och en efterföljare till Tyko Sallinen, Åke Mattas och andra. Alitalos figurativa arbeten i kraftiga gula, gröna eller anilinröda färger behandlar ofta antika, mytologiska eller bibliska motiv, men närmar sig stundom även det abstrakta. Han hade en rad förtroendeuppdrag bland annat inom Finlands konstakademi. Han var ordförande för Målarförbundet 1971–1972 och medlem i statens bildkonstkommission 1981–1983. Som chefredaktör för Taide-Lehti 1971–1975 och 1977–1980 skrev han ett stort antal ledare i tidskriften. Han tilldelades Pro Finlandia-medaljen 1974.