Johan Gunnar Finne (4. huhtikuuta 1886 Hollola – 17. syyskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hänen tunnetuimpana teoksenaan pidetään Helsingissä sijaitsevaa Zacharias Topeliuksen muistomerkkiä Taru ja totuus.

Finne syntyi hollolalaiseen maanviljelijäperheeseen. Hän opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa 1905–1906, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1907, Taideteollisuuskeskuskoulussa 1907–1909 sekä Wienin taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1909–1910. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä vuonna 1916. Finne toimi opettajana Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1912–1927 sekä Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1934.

Vuonna 1931 valmistuneeseen Eduskuntataloon Finne suunnitteli useita veistosreliefejä ja piirsi julkisivun pylväskapiteelit.

Gunnar Finnelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1951. Hänen veljensä oli sisällissodan aikaisten kenttäoikeuksien organisoijana tunnetuksi tullut insinööri Gustaf Adolf Finne.

Johan Gunnar Finne, född 4 april 1886 i Hollola, död 17 september 1952 i Helsingfors, var en finländsk skulptör.

Gunnar Finne var son till hemmansägaren Adolf Johan Finne och Fanny Maria Björnvik. Han studerade arkitektur vid Polytekniska institutet i Helsingfors från 1905 och övergick 1906 till Centralskolan för konstflit i Helsingfors. Från 1908 utbildade han sig i Wien vid Kunstgewerbeschules allmänna avdelning för Hans Schlechta och flyttade i mars 1909 över till arkitekturavdelningen med Josef Hoffmann som lärare.

Han arbetade i en dekorativ, arkaiserande stil, som var lämplig för inrednings- och fasadskulpturer men gjorde även uttrycksfulla porträtt, såsom porträtthuvudet av författaren Viljo Kojo. Finne har även på konsthantverkets område framställt arbeten i tenn.

År 1911 var han med och grundade Industrikonstförbundet Ornamo. Finne var lärare på Centralskolan för konstflit 1912–1927 och från 1934 i formgivning vid Tekniska högskolan i Helsingfors.

Han var gift 1918–1926 med arkitekten Elna Kiljander (1889–1970).Paret fick sonen, skulptören Johan Jakob Finne (född 1918), som länge delade ateljé med fadern. På 1940-talet var han sambo med Aune Haussila, som stått modell för flera av hans formatmässigt mindre skulpturer.