Ester Emmy Maria Helenius (16. toukokuuta 1875 Lapinjärvi – 12. lokakuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari. Helenius oli ilmaisutavaltaan intuitiivinen ja ilmaisultaan runsas koloristi. Maalaukset olivat valoa, väriä ja intensiivistä tunnetta.

Elämä

Ester Heleniuksen vanhemmat olivat Lapinjärven kirkkoherrana toiminut pastori Mathias Helenius ja Thérèsia o.s. Cederhvarf. Ester oli kahdeksanlapsisen perheen viides lapsi. Varsinaiseksi kotiseudukseen Ester Helenius tunsi Virolahden pappilan seudun, missä hän oppi suomen kielen ja kiinnostui myös kansanihmisistä. Vuosina 1887–1892 hän opiskeli Viipurin ruotsalaisessa tyttökoulussa.

Helenius opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1892–1898 opettajanaan Helene Schjerfbeck. Heleniuksen töitä oli ensi kerran esillä Suomen Taiteilijain näyttelyssä 1896. Hän asetti töitään näytteille Suomen taiteilijain näyttelyissä 1890-luvulta alkaen. Vuosina 1936–1937 Helenius opetti Vapaassa taidekoulussa.

Piirustuskoulun opiskeluaikana Ester Helenius maalasi muotokuvia. Muita taiteilijan varhaistuotannon aiheita olivat henkilötutkielmat Virolahden tutuista ihmisistä. Hän teki heistä öljyväri- ja vesivärimaalauksia sekä etsauksia. Heleniuksen ensimmäinen varsinainen merkkiteos oli Pelimannit (1908).

Ester Helenius oli kiinnostunut suomalaisesta kansankulttuurista. Helenius kierteli ja merkitsi aktiivisesti muistiin vanhoja rekilauluja Virolahdella ja Säkkijärvellä. Vuonna 1915 hän julkaisi keräyksensä tulokset kokoelmana. Hän piti myös konsertin, jossa hän luutulla itseään säestäen esitti osia kokoelmastaan. Jostakin syystä koko tilanne oli fiasko, mutta kuvaa kuitenkin Heleniuksen estotonta ja innostuvaa temperamenttia.

Ester Helenius teki opintomatkan Pariisiin ja Italiaan 1899–1900 ja opiskeli vähän aikaa Pariisissa Eugène Carrièren johdolla. Hän työskenteli myös 1910–1930-luvulla useasti Pariisissa milloin lyhyempiä, milloin pitempiä jaksoja ja kerran myös Espanjassa. Pariisissa hän kävi piirtämässä Grande Chaumièressa ja Académie Colarossissa. Vuonna 1938 Heleniuksella oli yksityisnäyttely Gallerie Barreirossa Pariisissa.

Pariisista tuli 1920-luvulla Ester Heleniuksen toinen kotikaupunki. Helenius löysi 1920-luvulla lopullisesti hänelle luonteenomaisen ilmaisutyylin, hänestä tuli värimaalari. Pariisissa hän maalasi mm. runsaan värikkäitä puisto- ja kaupunkinäkymiä. Hänen 1920-luvun tuotannosta löytyvät myös hänen tunnetuimmat aihepiirinsä: kukat, tanssi- ja harlekiiniaiheet, katedraalit ja enkelit. Esille nousee myös mystinen aines. Helenius oli kiinnostunut muun muassa teosofiasta.

Ester Helenius osallistui myös ahkerasti kotimaisiin yhteisnäyttelyihin ja piti yksityisnäyttelyitä Suomessa. Hänen uransa merkittävin näyttely oli kuitenkin yksityisnäyttely Galerie A. Barreirossa Pariisissa. Näyttelyn saama menestys merkitsi Heleniukselle Pariisin kauden huipentumaa.

Helenius sai Suomen Taiteilijaseuran kunniajäsenyyden 1944. Heleniuksen viimeiset työt ovat suunnilleen vuodelta 1954. Hämeenlinnan taidemuseo järjesti Ester Heleniuksen muistonäyttelyn vuonna 1956.

Teoksia kokoelmissa

Ester Heleniuksen teoksia on muun muassa Ateneumin ja Hämeenlinnan taidemuseon kokoelmissa. Hämeenlinnassa on noin 250 Heleniuksen työtä. Suurin osa hänen aikuisikään eläneistä sisaruksistaan pysyi Ester Heleniuksen lailla naimattomina, ja tästä syystä Hämeenlinnan taidemuseolle tehtiin taiteilijan jäämistöä koskeva lahjoitus.

Ester Emmy Maria Helenius, född 16 maj 1875 i Lappträsk, död 12 oktober 1955 i Helsingfors, var en finländsk målare.

Helenius var dotter till kyrkoherden Mathias Helenius och Thérèse Cederhvarf. Hon studerade 1892–1998 Finska Konstföreningens ritskola, där hon fick undervisning bl.a. av Helene Schjerfbeck. Mellan 1936 och 1937 verkade hon som lärare vid Fria konstskolan i Helsingfors. Sin första utställning hade hon i Helsingfors 1896 och på 1920-talet hörde hon till de konstnärer Gösta Stenman presenterade i sin konstsalong.

Helenius hade på 1910-talet stiftat bekantskap med impressionismen och dess följdföreteelser i Paris dit hon ofta återvände under de kommande decennierna. I Finland hörde Magnus Enckell till hennes förebilder. Efter att först ha målat till färgsättningen återhållsamma, själfullt realistiska allmogemotiv utvecklades Helenius till en djärv kolorist med dragning till det mystiska och teosofiska. Bland hennes arbeten märks interiörer av gotiska kyrkor (Chartres-katedralen), harlekin- och dansmotiv samt blomstermotiv. Hennes landskapsmotiv, även i litografier, härstammar vanligen från Paris.

Hon testamenterade hela sin förmögenhet till Tavastehus konstmuseum där en minnesutställning hölls 1956, samma år som hennes självbiografi med förord av Ludvig Wennervirta utkom.

Hon är begravd på Sandudds begravningsplats i Helsingfors.