Erkki Tuomas Sakari Heinonen, taiteilijanimeltään Erkki Sakari Heinonen, (8. kesäkuuta 1933 Kuonan kylä, Haapajärvi – 20. toukokuuta 2010 Kuonan kylä, Haapajärvi) oli suomalainen taidemaalari ja taidegraafikko, joka tunnetaan yhteiskunnallisesti kantaa ottavista grafiikoistaan ja maalauksistaan, joita on luonnehdittu surrealistisiksi.

Heinonen syntyi 8. kesäkuuta vuonna 1933 Haapajärven Kuonan kylässä. Hänen vanhempansa olivat metsätyönjohtaja ja maanviljelijä Paavo Heinonen ja kansakoulunopettaja Aura Heinonen (o.s. Javanainen). Jo kouluaikana Heinonen maalasi vesiväritöitä ja piirteli sarjakuvia sekä teki pilapiirroksia. Hänen muita kiinnostuksen kohteitaan olivat muun muassa historiantutkimus, filosofia, englanti ja kehonrakennus. Päästyään Haapajärven keskikoulusta Heinonen piti kuvataiteilijan ammattia lähes ainoana mahdollisena.

Taiteilijan ura

Heinonen opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1951–1953 ja suoritti taidehistorian perusopinnot Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa vuonna 1998. Hän debytoi taiteilijana Turussa vuonna 1957 ja hänestä kehittyi eräs Taideyhdistyksen piirustuskoulun kärkitaiteilijoista. Turussa Heinonen opiskeli muun muassa suomalaisen surrealismin ensimmäisenä edustajana 1930-luvulla pidetyn Otto Mäkilän johdolla ja sai sytykkeensä surrealismiin häneltä.

Luonteeltaan hiljaisena ja vaatimattomana, mutta syvällisenä ajattelija tunnettu Heinonen työskenteli koko yli 50 vuotta kestäneen luovan kautensa ajan kotiseudullaan Haapajärven Kuonalla. Hän oli naimisissa flamenco-taiteilija Anita Heinosen (o.s. Sundqvist) kanssa. Opintojen jälkeen Heinonen piti jonkin aikaa vaimonsa kanssa kanalaa Liedossa, mutta pariskunta palasi Kuonalle vuonna 1959.

Heinosen surrealistisiksi luonnehdittujen maalauksia ja grafiikoiden keskeisessä osassa on nähty ihminen suhteessa maailmaan ja lähiympäristöönsä. Heinosen tunnettuihin töihin lukeutuvat muun muassa Ilta maailmanlopun kylässä -grafiikkasarja vuodelta 1974, voimakas Taidenäyttely kunnalliskodissa II vuodelta 1976 ja Ateneumin kokoelmiin kuuluva öljyvärimaalaus Omakuva, jonka Heinonen maalasi vuosina 1958–1959. Yhteiskunnallisesti kantaa ottavien grafiikoiden lisäksi Heinonen tunnetaankin omakuvistaan, joita hän teki nuoruudesta lähtien. Grafiikkaa Heinonen teki vuodesta 1966 alkaen. Heinosen pitkäaikaisen ystävän ja tukijan Oiva Luhtaselan mukaan Heinonen oli ensisijaisesti surrealisti, jolle oli oleellista ilmaista aiheensa sisäinen olemus.

Espanjalaisaiheet ja Andalusia tulivat Heinosen teoksiin hänen flamenco-tanssija puolisonsa kautta 1980-luvulla Heinosen ollessa myös matkaseurana vaimonsa opiskelumatkoilla. Näin syntyivät grafiikansarjat Andalucía ja España. 1980-luvulla toiseksi keskeiseksi teemaksi muodostui luonnon ja kulttuurin rajankäyntiä ja luovan subjektin moninaisuutta käsittelevä Robinson-sarja. Elina Vierun mukaan Heinosen Robinson Crusoe voidaan vuoden 1985 etsauksessa tulkita itsekkääksi hallitsijaksi, joka maalauttaa minä-palvelijallaan omakuvan ja myöhemmissä versioissa se on puolestaan vanhan hallitsijaperinteen mukaan nimetty Robinson suuriksi, keskikokoisiksi tai pieniksi. Tarja Kekäläisen mukaan sarja tarkastelee omnipotentiaa ja sen ilmenemismuotoja.

Heinosen Haapajärven kaupunginvaltuuston istuntosalin seinälle vuonna 1995 valmistunut julkinen teos, maalaussarja Menneisyys, Maitokärryjen aika, Nykyisyys, Tulevaisuus, kuvaa 1900-luvun elämää maalaismaisessa kunnassa ja viitteitä tulevaisuuteen. Neliosainen monumentaalimaalaus on Heinosen merkittävin tilausteos. Elina Vierun mukaan se on eräänlainen Heinosen yhteenveto vuosikymmenten ideoista ja vaikutteista.

Taiteilijan työnsä ohella Heinonen kirjoitti taide- ja kirja-arvosteluita ja opetti kuvaamataitoa Haapajärven ja Ylivieskan kansalaisopistossa 1970–1990-luvuilla. Kun taiteesta saadut tulot eivät riittäneet, Heinonen hankki lisäansioita niin maa- ja metsätaloustöillä kuin opetus- ja kirjoitustöilläkin. Taidekritiikkien lisäksi Heinonen kirjoitti taiteilijanuransa alkuvaiheessa myös fiktiivisiä kertomuksia. Hän oli Suomen Taidegraafikkojen ja Raahen taiteilijaseuran jäsen ja sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1994.

Oulun taidemuseo järjesti vuonna 2003 Heinosen retrospektiivisen näyttelyn, jonka yhteydessä ilmestyi häntä käsittelevä julkaisu. Taiteilijan 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi organisoitu näyttely oli vuonna 2004 esillä myös Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Turussa. Näyttelyn yhteydessä Heinosesta tehtiin videotallenne, joka oli osa Oulun taidemuseon ikääntyviin kuvataiteilijoihin kohdentuvaa dokumentointiprojektia.

Oulun taidemuseon lisäksi Heinosen teoksia on esillä muun muassa Ateneumin taidemuseon, Turun taidemuseon, Aineen taidemuseon, Kemin taidemuseon, Rovaniemen taidemuseon, Vilho Lampi -museon, Vantaan taidemuseon, K. H. Renlundin taidemuseon, Tampereen nykytaiteen museon, Helsingin kaupungin taidemuseon, Turun Sanomien, Sanomalehti Kalevan ja Kustannusosakeyhtiö Otavan kokoelmissa.

Kuolema ja muistonäyttelyt

Heinonen kuoli 20. toukokuuta 2010 pitkällisen sairauden uuvuttamana kotiseudullaan Haapajärven Kuonalla, jossa oli syntynyt ja tehnyt valtaosan tunnetuimmista teoksistaan. Syksyllä 2010 Ateneumiin avattiin hänen näyttelynsä esitekirjoineen. Ateneumin Hommage à Erkki Sakari Heinonen -näyttely esittelee Heinosen omakuvia 1960-luvulta sekä vedoksia 1960- ja 1970-luvuilta, joista erityisesti grafiikoissaan Heinonen kuvasi usein lähiympäristönsä jokapäiväisiä tapahtumia. Näyttelyssä esillä olevat teokset sisältävät museon kuvauksen mukaan humoristista sosiaalista kritiikkiä, unia sekä luovuuteen kytkeytyvää todellisuutta. Teosten lisäksi mukana on myös Heinosen kirjeitä, näyttelykutsuja, käsikirjoituksia ja valokuvia taiteilijasta elinympäristössään. Esillä oleva arkistomateriaali sisältyy Kuvataiteen keskusarkistoon lahjoitettuun Erkki Sakari Heinosen arkistoon ja Raimo Metsänheimon kirjekokoelmaan. Vuoden 2010 aikana Ateneumin muistonäyttelyn kuraattorin Maritta Mellaisin artikkeli Erkki Sakari Heinosen omakuva uran alkuvaiheilta ilmestyi Kuvataiteen keskusarkiston julkaisemassa Muisto. Taiteilijakirjeitä, arkistoja ja kokoelmia. -teoksessa.

Vuosien 2010 ja 2011 vaihteessa myös Oulun taidemuseo järjesti omista kokoelmistaan kootun Heinosen muistonäyttelyn Erkki Sakari Heinonen - In Memoriam, jossa oli mukana samassa paikassa vuonna 2003 pidetyn retrospektiivisen näyttelyn yhteyteen tehty videotallenne. Oulun taidemuseon näyttelyssä korostui Heinosen grafiikan tekniikoitten kuten viivasyövytyksen, akvatintan ja etsauksen sovellustaito.

Teoksia

Robinson, peilin kuvaelma, 1985

Menneisyys, Maitokärryjen aika, Nykyisyys, Tulevaisuus, 1995

Erkki Sakari Heinonen, född 18 mars 1933 i Uguniemi, död 20 maj 2010, var en finländsk målare.

Hienonen studerade vid Fria konstskolan 1954–1959. I sin nonfigurativa konst är han bland annat påverkad av Sam Vanni och Vasilij Kandinskij. Med små variationer har han varit trogen sitt konstruktivistiska formspråk, som han utvecklade på 1960-talet. På 1970-talet fick hans geometriska kompositioner även figurativa inslag och stod stundom Unto Pusas formspråk nära. Hienonens kompositioner med ofta enfärgade formytor är strama och behärskade, ibland intensivare och mera komplexa. Han företräder ett stiliserande måleri där han gärna fångar upp geometriska former och bygger på en rytmiskt komponerad helhetsverkan. Han har under 1980- och 1990-talen samt 2000-talets första år fortsatt på sin personliga linje med abstrakta och halvabstrakta målningar. Han har gjort många lyckade utkast till monumentalmålningar. Ett av hans monumentalarbeten finns i Bolarskogs sjukhus i Esbo. Hienonen tillhörde 1959–1969 målargruppen Grupp 4, vars övriga medlemmar var Tor Arne, Kauko Hämäläinen och Seppo Kärkkäinen. På 1970-talet undervisade han vid Tekniska högskolans i Helsingfors arkitektlinje.