Eric Wilhelm Vasström (myös Wasström; 27. marraskuuta 1887 Helsinki – 14. marraskuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen pilapiirtäjä, kuvittaja ja taidemaalari, jota pidetään suomalaisen animaatioelokuvan aloittajana vuonna 1914 tekemiensä ”päivänkuvien” perusteella. Hän oli Suomen ensimmäisiä ammattimaisia pilapiirtäjiä.

Vasströmin vanhemmat olivat suutarimestari, kenkäkauppias Eric Sewerin Vasström ja Alma Augusta o.s. Westerberg. Hänen puolisonsa oli ruotsalainen näyttelijä Carola (Lolan) Vasström, jonka kanssa hän avioitui 1913. Lolan Vasström opiskeli teatteria ja laulua Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja eri puolilla Keski-Eurooppaa ja näytteli 1909–1911 Helsingin Svenska Teaternissa. Lolan Vasström toimi aktiivisesti Lotta Svärd -järjestössä sen perustamisesta 1920 alkaen.

Vasström opiskeli Taideteollisen keskuskoulun iltakursseilla 1904–1907, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1907–1909 ja Helsingin yliopiston piirustussalilla 1907–1908. Opiskelun ohella hän toimi rautatievirkailijana 1906–1912.

Vuodesta 1917 Vasström opetti piirustusta ja kaunokirjoitusta Helsingin ruotsalaisessa lyseossa, ruotsinkielisessä työväenopistossa ja Helsingin ruotsinkielisessä kauppaopistossa.

Vasström sai vuonna 1916 yhdessä päätoimittaja Rafael Lindqvistin kanssa kolmivuotisen oikeustaistelun jälkeen kolmen kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta piirrettyään Fyren-lehteen pilakuvan keisariperheen kesäisestä illanvietosta Virolahdella ja kieltäydyttyään virallisesta anteeksipyynnöstä.

Riitaannuttuaan Fyreniä julkaisseen Rafael Lindqvistin kanssa Vasström perusti syksyllä 1917 oman pilalehden Hovnarrenin, johon hän teki keskeisen osan sekä teksteistä että kuvituksesta. Mukana oli kuitenkin myös muita tunnettuja kuvittajia ja kirjoittajia. Kahdesti kuukaudessa ilmestyneen lehden olemassaolo perustui lähinnä sen omaperäiseen kuvitukseen, jossa Vasström käytti runsaasti tuolloin Suomessa vielä melko tuntematon linoleumleikkaustekniikkaa. Hovnarren arvosteli sosialisteja ja suomenkielistä kielinationalismia sekä esiintyi suojeluskuntien puoluestapuhujana. Hovnarren lakkasi ilmestymästä taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuoden 1924 lopulla.

Uudessa Suomessa Vasströmin piirroksia ilmestyi nimellä "Matti äijän" kuvia. Hänen piirroksiaan julkaisivat myös ainakin Kurikka, Tuulispää, Ampiainen ja Garm. Kymmenvuotisen Uusi Suomi -uransa varrella hän toimi myös lehden reportaasipiirtäjänä – valokuvia ei vielä tuolloin juuri sanomalehdissä käytetty.

Vasström suunnitteli Ilmari Kiannon Punaisen viivan ensimmäisen painoksen kansipaperin, mutta se hylättiin liian kantaa ottavana. Hän piirsi kuvituksia Rafael Karstenin suullisen kuvauksen mukaan tämän kirjoihin. Hän piirsi postikortteja ja teki kirjankuvituksia.

Vasström maalasi erityisesti muotokuvia ja hevosaiheisia maalauksia. Hänen teoksiaan on muun muassa Ateneumin, Amos Andersonin taidemuseon, Hämeenlinnan taidemuseon, Kansallismuseon, Helsingin kaupunginmuseon sekä Turun, Porvoon ja Pietarsaaren museoissa. Suomen lisäksi Vasströmin töitä löytyy Tukholman Nationalmuseumista, Moskovan Puškin-museosta, Tanskan Skagenin museosta ja Västmanlandin läänin museosta Ruotsin Västeråsista. Elinaikanaan Vasström osallistui Suomen taiteen näyttelyihin Tukholmassa 1924 ja 1947, Kööpenhaminassa 1925 ja 1937, Košicessa Tšekkoslovakiassa 1933, Moskovassa 1934, Riiassa ja kolmessa Saksan kaupungissa 1935 sekä Budapestissä ja Wienissä 1937.

Eric Wilhelm Vasström, född 27 november 1887 i Helsingfors, död 14 november 1958 på samma plats, var en finländsk målare, tecknare, grafiker, skriftställare och kapten. Han var gift med Lolan Vasström.

Vasström, son till skomakaren Eric Severin Wasström och Augusta Westwrberg och från 1913 gift med recitatören Carola (Lolan) Landgren. Vasström studerade vid Centralskolan för konstflits kvällskurser 1904-1907 och Finska konstföreningens ritskola 1907–1909 samt vid Helsingfors universitets ritsal 1907–1908 där han avlade teckningslärarexamen 1908. Efter studierna arbetade han med tidningsteckning, måleri, grafik och från 1917 var han under många år anställd som välskrivnings- och teckningslärare i Helsingfors Svenska Lyceum, det svenska vuxenutbildningscentrumet Helsingfors, och vid Svenska handelshögskolan. Under 1910- och 1920-talet medarbetade han flitigt om tecknare i dags och tidskriftspress och utgav själv tidskriften Hovnarren 1917–1924. han företog ett stort anta studieresor till utlandet och vid upprepade tillfälle var han i Sverige för att måla stadsbilder från Stockholm och landskapsskildringar från Östergötland, Västergötland, Hälsingland och Jämtland. Under sin besök i Sverige målade han även porträtt av Gösta Ekman i Kanske en diktare, Anders de Wahl som Markurell, Folke Bernadotte i scoutdräkt och Manne Levinovitz bland hans finländska porträtt uppmärksammades det av Heikki Renvall. Separat ställde han ut ett flertal gånger i Finland bland annat i Helsingfors, Björneborg, Kotka, Mariehamn, Viborg, Åbo och i Sverige ställde han ut separat på bland annat Galerie Modern i Stockholm 1945 samt i Västerås, Skövde, Motala, Örebro, Gävle, Helsingborg, Östersund och Hudiksvall. Under sin livstid deltog han i flera samlingsutställningar i Finland, Stockholm 1924 och 1947, Köpenhamn 1925 och 1937, i Košice, Tjeckoslovakien, 1933, i Moskva 1934, i Riga och tre i Tyskland 1935 och i Budapest och Wien 1937. Han utvecklades till en framstående akvarellist och blev känd särskilt för sina huvudstadsmotiv samt skapade sig ett namn även porträttmålare, landskapstolkningar samt djurmålare med hästar som specialitet.

Vasström var en framträdande person inom scoutrörelsen och tjänstgjorde bland annat som ordförande för Finlands svenska scoutförbund 1935—1939. Han tilldelades Pro Finlandia-medaljen 1954. Han utgav memoarböckerna Konstnärsfolk 1946 och Bland konstnärsfolk 1952. År 1923 utkom hans Gästfrihetens vådor med historier som tidigare ingått i Hovnarren. Som tecknare utgav han Tuschgubbar och bläckhistorier 1916, Snitt och snack 1922 och Martin matkoilta 1924-1929 han utgav även läroboken Teknik, material och förfaringssätt inom konsten 1931 och Scoutboken Två pojkar 1937.