Edwin Leonhard Lydén (19. huhtikuuta 1879 Laitila – 3. maaliskuuta 1956 Turku) oli suomalainen taiteilija, piirustuksenopettaja ja taidearvostelija.

Lydénin vanhemmat olivat pastori Emil Leonhard Lydén ja Anna Elisabet Lindlöf. Lydénin puoliso oli pianisti ja laulunopettaja Elin Dagmar Anerio. Lydén opiskeli Turun piirustuskoulussa 1894–1899 ja Münchenissä Königliche Bayerische Akademie der bildenden Künstessa professori Karl Rauppin, Otto Seitzin, Franz von Defreggerin ja Ludvig Hetrichin johdolla yhdeksän oppikautta 1899–1906.

Edwin Lydén toimi monipuolisesti taiteen saralla: hän oli maalari, piirtäjä, kuvittaja ja kokeili myös grafiikkaa. Hänen teoksissaan on sekä abstrakteja että esittäviä töitä. Lydén työskenteli kuvaamataidon opettajana turkulaisissa oppikouluissa 1921–1949, taidearvostelijana 1930–1943 ja pilapiirtäjänä. Hän kuului 1930-luvulla perustettuun turkulaiseen Pro Arte -taiteilijaryhmään, jossa hän toimi ryhmän teoreettisena neuvonantajana.

Lydén seurasi aikansa uusimpia taideilmiöitä, ja hän vaikutti vahvasti Turun modernistisen koulukunnan syntymiseen. Hänet liitetään niin sanottuun ensimmäiseen turkulaiseen modernistipolveen. Hän teki uusimpressionistisia kokeiluja, muun muassa Mellilän kirkon alttaritaulun (1912).

Lydénin teoksia on ollut näyttelyissä vuoden 1901 alkaen. Lydénille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1954.

Naantalin Luikkioon Lydén suunnitteli ja rakennutti itselleen Lydénin huvilana tunnetun pyöröhirsisen kesähuvilan vuonna 1914. Lydén perheineen vietti kesät huvilalla ja hän myös maalasi siellä.

Edwin Leonhard Lydén, född 19 april 1879 i Letala, död 3 mars 1956 i Åbo, var en finländsk målare.

Lydén studerade 1894–1899 vid Finska konstföreningens ritskola i Åbo och 1899–1906 vid Königliche Bayerische Academie der bildenden Künste i München. Han målade till en början symbolistiskt i tidens anda, men övergick till ett impressionistiskt ljusmåleri, som förbyttes i ett surrealistiskt uttryck, sedan han 1919–1920 i Berlin stiftat bekantskap med Kurt Schwitters och Paul Klees konst. Lydén var i slutet av 1920-talet en av den abstrakta konstens pionjärer i Finland och närmade sig på 1930-talet konkretismen. Bland hans offentliga arbeten märks altartavlan i Mellilä kyrka (1912). Lydén bidrog genom sin kritikerverksamhet i Uusi Aura och Turun Sanomat på 1920- och 1930-talen väsentligt till den så kallade Åbomodernismens genombrott och förde den moderna konstens talan i Åbo vid sidan av Otto Mäkilä.

Lydén medarbetade som satirisk karikatyrtecknare i tidens talrika skämtblad och tillfälliga publikationer. På 1940-talet hamnade han i en konstnärlig återvändsgränd och målade mest religiösa motiv och stilleben. Han verkade 1921–1949 som teckningslärare i olika läroverk. Han tilldelades Pro Finlandia-medaljen 1954. En minnesutställning över Lydén hölls som den första specialutställningen i Wäinö Aaltonens museum i Åbo 1967.