Carl Johan Bengts (2. huhtikuuta 1876 Närpiö – 10. lokakuuta 1934 Jyväskylä) oli suomalainen varhaismodernistinen taiteilija.

Bengtsin vanhemmat olivat maanviljelijä, kestikievarin pitäjä Erik Anders Bengts ja Anna Kristina Stor-Nix. Hän lähti Helsinkiin opiskelemaan koristemaalariksi Karl Hellstenin johdolla. Hän jatkoi sitten taideopintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1895–1896 sekä Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1897–1898. Hän oli Turussa jonkin aikaa Victor Westerholmin oppilaana.

Bengts oli Akseli Gallen-Kallelan oppilaana syksystä 1899 alkaen ja avusti Gallen-Kallelaa, kun tämä valmisti Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen paviljongin freskoja. Maalausten ja piirrosten lisäksi Bengts teki taidegrafiikkaa ja suunnitteli huonekaluja, ryijyjä, kirjankansia ja rakennuksia. Bengtsin taiteelle olivat ominaista kansanomaiset maalaiselämän aiheet, puhtaat värit ja taidokas valon kuvaus. Ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta Bengts oli innokas suomalaisuusaatteen kannattaja ja suomalaisen kansankulttuurin ihailija.

Bengtsin maalaus Rössin kuva.

Carl Bengts oli 1900-luvun alussa mukana aktivistien toiminnassa ja hän oli järjestämässä aseiden ja sensuurin kieltämän kirjallisuuden salakuljetusta Suomeen Ruotsista. Bengts hankki Sommarön tilan Tammisaaresta, ja hänen oli tarkoitus viljellä tilaa Oscar-veljensä kanssa mutta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen pakotti Bengtsin luopumaan tilasta.

Vuonna 1912 Bengts teki maalausmatkan Keski-Suomeen ja otti maalaustensa aiheeksi erityisesti savupirtit. Hän muutti vaimonsa kanssa Jyväskylään 1914 ja maalasi siellä kaupunkimaisemia sekä sisäkuvia. Bengts asui välillä Kristiinankaupungissa mutta palasi Jyväskylään ostaen Kumpulan huvilan Kuokkalasta. 1930-luvun laman ja huolettoman rahankäytön seurauksena Bengtsit tekivät 1934 vararikon ja muuttivat 1934 Kumpulasta Ilmarisenkadulle kahden huoneen asuntoon. Samana vuonna Carl Bengts sairastui parantumattomaan syöpään. Carl Bengts kuoli lokakuussa 1934.

Esimerkkejä teoksista

• Myrsky I, 1904
• Omakuva, 1911
• Ujo, 1911
• Maisema Päijänteeltä, 1912
• Oscar nojaa lapioon Sommarössä, 1914
• Parturi Heikki Ollikaisen piha Vapaudenkatu 57, 1915, guassi
• Lehmiä laitumella, 1921
• Kivijärven kirkon alttaritaulu, 1931

Carl Johan Bengts, född 2 april 1876 i Närpes, död 10 oktober 1934 i Jyväskylä, var en finländsk målare.

Bondsonen Bengts visade redan i barndomen konstnärliga anlag, besökte 1895–1996 Finska konstföreningens ritskola i Helsingfors och 1897–1998 Åbo ritskola samt fortsatte sedan sin utbildning bland annat hos Akseli Gallen-Kallela i Ruovesi 1899. Han följde 1900 med Gallen-Kallela till Paris, där han hjälpte läromästaren att måla de stora freskerna i Finlands paviljong vid världsutställningen. Efter återkomsten till hemlandet var han bosatt i Helsingfors, Jyväskylä och Kristinestad.

Bengts motivkrets omfattade porträtt, folklivsskildringar och interiörer; särskilt nära till hands för honom låg folkliga motiv från landsbygden. Bland hans mest kända arbeten märks Stormen (1904), en målning föreställande en båt lastad med förbjuden litteratur på ett stormigt hav, och altartavlan i Kivijärvi kyrka (1931). En större utställning av Bengts konst arrangerades 1976 i Alvar Aaltomuseet i Jyväskylä. Han är representerad bland annat i Finlands nationalgalleri.