Axel August Haartman (14. tammikuuta 1877 Turku – 15. lokakuuta 1969 Turku) oli suomalainen taidemaalari. Hän maalasi pastelli- ja öljyväritöitä sekä runsaasti muotokuvia ja on maalannut muun muassa Ylimarkun kirkon alttaritaulun 1933. 1910-luvulla hän oli turkulaisen modernismin merkittävimpiä nimiä ja ilmensi teoksissaan suomalaisen taiteen koloristista kautta.

Haartman opiskeli Turun piirustuskoulussa 12-vuotiaasta 1889–1892. Häntä auttoi maalarin uralla alkuun eno taidemaalari Casper Wrede, ja Turussa hän sai opetusta myös Victor Westerholmilta. Myöhemmin, 1894–1898, hän jatkoi opintoja Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa sekä ulkomailla Pariisissa 1906–1907 Jaques Emile Blance-Lucien Simon johdolla, Kööpenhamissa P. S. Kröyerin oppilaana ja 1920 Münchenissä, jossa hänen opettajansa oli Wassily Kandinsky. Suuren osan nuoruuttaan hän vietti ulkomailla ja rahoitti oleskelunsa kirjoittamalla artikkeleita kotimaisiin lehtiin.

Haartman myös opetti Turun piirustuskoulussa. Hänen oppilaitaan oli muun muassa Wäinö Aaltonen, jonka uraa hän tuki myöhemmin. Taiteilijanuran ohella hän toimitti Veckans Krönika -lehteä ja työskenteli Gösta Stenmanin taidesalongissa 1917–1920. Hän oli Turun taidemuseon intendentti 1923–1953. Professorin avonimi hänelle myönnettiin 1947.

Haartman asui vuodesta 1923 Naantalissa, jonne hän rakennutti arkkitehti Erik Bryggmanin suunnitteleman Haartmanin talon. Vuonna 2012 talosta löytyi inventointitöiden yhteydessä toistakymmentä aiemmin tuntematonta Haartmanin tekemää muotokuvaa ja luonnosta. Talo on museona, ja sitä ylläpiti Haartmanin puolison Hedvig Haartmanin mukaan nimensä saanut Hedvigs minne -yhdistys. Haartman kuului äitinsä puolelta Wreden sukuun.

Elokuussa 2017 ilmoitettiin, että Hedvigs minne rf lahjoittaa Casa Haartmanin, taide- ja esinekokoelman sekä sijoitussalkun Åbo Akademin säätiölle.

Axel August Haartman, född 14 januari 1877 i Åbo, död 15 oktober 1969 i Nådendal, var en finländsk målare och författare (under pseudonymen Axel Gabriels).

Efter konststudier bl.a. i Köpenhamn, München och Paris var Haartman som intendent för konstmuseet 1923–1954 en central gestalt inom konstlivet i Åbo; han var vidare bl.a. vice ordförande (1925–1931), sekreterare (1931–1944) och ordförande (1944–1956) i Åbo konstförening. 1907–1910 verkade han som lärare vid Åbo ritskola. Han målade i en personlig anda landskap och småstadsinteriörer fyllda av stämning, men också kultiverade, uttrycksfulla porträtt samt stilleben. Vid sidan av några skönlitterära arbeten (Spegeln, 1912, och Det röda glaset, 1942) utgav han bl.a. verken Konstföreningen i Åbo 1891–1916 (1916), Victor Westerholm (1918), Antti Favén (1930) och Bilderna tala (1945). Han erhöll professors titel 1947. Haartman är representerad vid bland annat Nationalmuseum i Stockholm.

Haartmans hem i Nådendal, uppfört 1926 enligt ritningar av Erik Bryggman, bevaras som en fristad för forskare. Huset, som representerar arkitektens tidiga italienskinspirerade klassicism, skyddades 1979 enligt byggnadsskyddslagen.