Aleksander Lauréus, myös Alexander Lauraeus (4. tammikuuta 1783 Turku – 21. lokakuuta 1823 Rooma, Italia) oli suomalainen taidemaalari. Lauréus sai kuninkaallisen hovimaalarin arvonimen 1811 ja Taideakatemian jäsen 1812, ja hän toimi jonkin aikaa opettajana Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa (Kungliga Akademien för de Fria Konsterna) Tukholmassa.

Lauréuksen vanhemmat olivat teologian tohtori, Turun suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Alexander Lauréus (s. 1758) ja Ulrika Lovisa o.s. Simolin. Äitinsä puolelta hän kuului transsylvanialais-unkarilaiseen Báthoryn kreivilliseen sukuun. Heidät vihittiin Turussa 29. syyskuuta 1782. Isä oli leski, ja hänen ensimmäinen puolisonsa oli Martha Catharina Frostera. Myös Alexanderin isänisän nimi oli Alexander (s. 1725). Alexanderilla oli ainakin 14 sisarusta. Hänen puolisonsa oli Margareta Charlotta Thynelius.

Lauréus oli Ulrika Lovisan esikoispoika. Äiti kuoli seitsemännen lapsensa synnytykseen 1794. Isä solmi heti suruajan jälkeen uuden avioliiton 31-vuotiaan Maria Juliana Vinqvistin kanssa, kun Alexander oli 11-vuotias. Hän aloitti koulunkäynnin Turun katedraalikoulussa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1800. Tuolloin häntä kiinnostivat Rousseaun kirjat. Hän opiskeli luultavasti Turun piirustuskoulussa 1800–1802, jolloin opettajana toimi Erik Johan Hedberg. Lauréus sai 1802 Turun läänin maaherra Olof Wibeliuksen johtamalla varainkeruulla kootun 195 riikintaalerin 32 killingin suuruisen stipendin Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa (Kungliga Akademien för de Fria Konsterna) Tukholmassa opiskelua varten.

Lauréus lähti syksyllä 1802 Tukholmaan ja aloitti opiskelut Taideakatemian ala-asteella niin sanotussa prinsiippikoulussa 1802–1803. Johtajana oli tuolloin Lorenz Pasch nuorempi, ja opettajina toimivat muun muassa J. T. Sergel, Louis Masleriez, C. F. von Breda ja Pehr Hilleström. Alexanderia olivat tukemassa kuninkaallinen sihteeri Gummér ja suomalaissyntyinen eversti, taideakatemian jäsen J. A. von Gertten. Vuosina 1804–1805 Lauréus opiskeli mallikoulussa, Taideakatemian ylemmällä asteella. Hän sai yksityishenkilöltä 50 riikintaalerin piirustuskilpailun palkinnon, jonka turvin hän kävi kotonaan Turussa ja ehkä myös Ahvenanmaalla. Hän maalasi isänsä ja äitipuolensa muotokuvat. Lauréus ei ilmeisesti enää sen jälkeen käynyt Suomessa. Suomi liitettiin Venäjään 1809. Samana vuonna Lauréus kutsuttiin Taideakatemian agréksi, ja hän sai hovimaalarin arvon. Hän asui Ruotsissa yhdessä Margareta Charlotta Thyneliuksen kanssa. Vuonna 1812 Lauréus nimitettiin Taideakatemian varsinaiseksi jäseneksi. Vuosina 1815–1816 hän hoiti tilapäistä piirustuksen professuuria Taideakatemiassa 150 riikintaalerin vuosipalkalla.

Lauréukselle myönnettiin 1817 kolmivuotinen matkastipendi, ja hän lähti syyskuussa Thyneliuksen kanssa Pariisiin. Matka kesti kolme kuukautta. Pariisissa hän opiskeli Pierre-Narcisse Guérinin ateljeessa 1817–1820. Vuonna 1820 hän lähti Thyneliuksen ja upseeri-taiteilija Michael Gustaf Anckarsvärdin seurassa Italiaan Roomaan, jälleen Taideakatemian kolmivuotisen stipendin turvin. Lauréus sairastui ja kuoli 21. lokakuuta 1823. Pariisin ajalta maalauksia on vähän, mutta Rooman ajalta töitä on runsaammin.

Tuotanto

Lauréuksen maalauksia on ollut näyttelyissä Italiassa Milanossa ja Roomassa vuonna 1937.

Pääosa Lauréuksen tuotannosta jäi aluksi Ruotsiin, mutta Suomen kansallinen herääminen vaikutti 1850-luvulta alkaen siihen, että teoksia ostettiin Suomeen. Nykyisin teoksia on Ateneumin, Turun, Tampereen ja Imatran taidemuseoissa, Cygnaeuksen galleriassa, Kansallismuseossa, Taidesäätiö Meritassa, Gyllenbergin ja Serlachiuksen taidemuseoissa. Ulkomailla maalauksia on Ruotsissa: Tukholmassa Nationalmuseumissa, Göteborgin taidemuseossa, Tukholman kaupunginmuseossa, Uddevallan Bohusläns museumissa ja Norjassa Oslossa Nasjonalgalleriet.

Lauréuksen aikana Suomessa tuotettiin maalaustaidetta varsin vähän. Sen vuoksi hänen värikkäät ja kansanomaiset laatukuvansa olivat kansallisesti tienraivaajan asemassa.

Teoksia

Lautta, jossa on lukuisia matkustajia ja karjaa, 1808.

Gubben med skåpet, 1809.

Roomalainen osteria, 1820.

Tanssikohtaus italialaisessa majatalossa, 1822.

Viininviljelijän perhe, 1822.

Ryöstökohtaus, 1823.

Alexander Lauréus, född 4 januari 1783 i Åbo, död 21 oktober 1823 i Rom, var en finländsk konstnär.

Lauréus var son till regementspastorn Alexander Lauréus och Ulrica Lovisa Simolin (ättling till den grevliga transsylvansk-ungerska familjen Báthory, senare Báthory-Simolin, senare Simolin). Han kom efter ungdomsstudier i födelsestaden till Stockholm 1802 där han bosatte sig, studier vid Konstakademien och for till Paris 1817 med akademiskt resestipendium.

Han har gått till eftervärlden mest tack vare sina fina stockholmska folkskildringar, ofta med eldskensbelysning, påverkade av nederländsk 1600-talskonst och samtida svensk genremåleri. 1810 framhåller Journalen Lauréus' förmåga "att bedraga ögat, att genom noggrann härmning göra illusion". Dylik åstadkommer målaren "i de s k eldstycken eller som föreställa effekter av ljus och eldsken på figurer och objekter". För övrigt äga hans figurer expression, "alla hava liv, alla säga något - och när ej så sker, varför målar man?" Likväl bör denne konstnär "bemöda sig att stiga allt högre och högre i en genre, för vilken han genom sina aktningsvärda arbeten röjt sig äga en så avgjord naturlig fallenhet".

Lauréus verk kan bland annat ses på Bohusläns museum, Nationalmuseum, Göteborgs konstmuseum, Länsmuseet Gävleborg, Lunds universitetsbibliotek, Norrköpings konstmuseum och Stockholms universitet.