Aimo Ilmari Kanerva (19. tammikuuta 1909 Lahti – 16. joulukuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija, taidemaalari ja professori.

Kanerva aloitti opintonsa Taideteollisessa keskuskoulussa, jossa hän opiskeli 1931–1934. Hän jatkoi opintoja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1934–1935 ja asevelvollisuuden suoritettuaan vuonna 1937. Kanervan opinnot päättyivät kuitenkin äkillisesti, sillä hän oli eri linjoilla koulun rehtorin Uuno Alangon kanssa. Taidekoulun jätettyään Kanerva oli Eemu Myntin oppilaana Laihialla ja Vaasassa.

Kanerva haavoittui vatsaan talvisodan viimeisinä päivinä 1940. Hänen vuodesta 1934 alkaen käyttämänsä työhuone Kaivopuiston rannassa olleessa vanhassa kylpylärakennuksessa tuhoutui jatkosodan suurpommituksissa vuonna 1944. Jatkosotaan hän osallistui eri puolilla Itä-Karjalaa. Hänellä oli jonkin verran mahdollisuus myös maalata. Kontupohjassa hän teki Lahden taidemuseossa olevan Omakuvan, joka on yksi monista omistakuvista. Toinen, vuodelta 1969, on sijoitettu Firenzen Uffizi-gallerian kokoelmiin.

Taiteellisen ensiesiintymisensä Aimo Kanerva teki vuonna 1933 kouluaikana järjestetyssä Reputettujen näyttelyssä, joka oli mielenosoitus Suomen taideakatemian Helsingin Taidehalliin kokoamaa, reputettujen vanhoillisena pitämää näyttelyä vastaan. Tämä Reputettujen näyttely antoi alkusysäyksen niin sanotulle Lokakuun ryhmälle, johon Kanerva liittyi jäseneksi kuitenkin vasta 1945. Hän toimi ryhmässä aktiivisesti aina vuoteen 1951 saakka, joskin hän tunsi kuuluvansa henkisesti tuohon suomalaisten ekspressionistien ydinryhmään pidempäänkin.

Kanerva edusti Suomea Venetsian biennaalissa vuonna 1960.

Aimo Kanerva on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

Kanervan ensimmäinen puoliso oli Veera Karin Arpalahti (1917–1978) vuodesta 1950 ja toinen Aulikki Pallasmaa vuodesta 1984.

Teoksia

• Impilahden rotkoja, 1940
• Kristus, Ristiinnaulittu, 1947
• Hiirenvirnoja, 1962
• Omakuva, 1969

Aimo Ilmari Kanerva, född 19 januari 1909 i Lahtis, död 16 december 1991 i Helsingfors, var en finländsk målare.

Kanerva studerade vid Centralskolan för konstflit 1931–1934 och Finska Konstföreningens ritskola 1934–1935 och 1937. Han målade till en början landskap, porträtt och stilleben i en extremt expressionistisk stil, som senare fick vika för en mera nyanserad linje. Hans målningar domineras av tavlor med finländska landskapsmotiv, särskilt från landets norra delar, utförda i en mjuk färgskala som återspeglar naturens färger och rytm. Som akvarellist utförde han bland annat talrika blomstermotiv och som porträttmålare avbildade han framstående finländska kulturpersonligheter såsom Frans Eemil Sillanpää och Väinö Linna.

Kanerva tillhörde den på 1930-talet grundade Oktobergruppen och var senare aktivt engagerad i konstnärernas egna sammanslutningar. Han var hedersmedlem av Kiila, Finska konstföreningen, Konstnärsgillet i Finland och Målarförbundet. Han erhöll Pro Finlandia-medaljen 1958 och förlänades professors namn 1969. Han är begravd på Sandudds begravningsplats i Helsingfors.