Aarno Karimo (vuoteen 1906 Hasselqvist, 29. joulukuuta 1886 Parikkala – 13. maaliskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari, piirtäjä, runoilija ja upseeri. Hän oli kiihkeän kansallismielinen ja aatteellisesti korkealentoinen. Karimon tunnetuin teos lienee eeppinen ja kansallismielistä mystiikkaa sisältävä Suomen historian kuvaus Kumpujen yöstä, jonka hän sekä kirjoitti että kuvitti. Suomen sisällissodassa hän taisteli valkoisten puolella ja toimi myöhemmin ahkerasti suojeluskuntajärjestössä.

Karimo syntyi Parikkalan kirkonkylässä Argusjärven rannalla sijaitsevassa Alahovin talossa. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä ja tehtailija Sanfrid Hasselqvist ja Ida Matilda o.s. Forsblom. Jyrkkänä suomalaisuuden puoltajana tunnettu Sanfrid Hasselqvist oli toiminut valtiopäivämiehenä talonpoikaissäädyssä, ja myös hänen poikansa kiinnostui politiikasta. Karimo oli mukana muun muassa perustamassa Voimaliittoa hyvän ystävänsä Alpo Sailon kanssa 1906. Kaverukset osallistuivat myös venäläisen vallankumouksellisen Maksim Gorkin auttamiseen ja suojelemiseen hänen paetessaan Venäjältä Berliiniin.

Karimo kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1905–1906 ja täydensi taideopintojaan Akseli Gallen-Kallelan oppilaana sekä vuoden ajan Pietarissa 1907–1908. Ensimmäisen näyttelynsä hän piti vuonna 1907. Vuodesta 1910 hän työskenteli sanomalehti Karjalan piirtäjänä. Karimo teki myös poliittisia pilapiirroksia muihin sanomalehtiin sekä Viipurissa ilmestyneeseen pilalehti Ampiaiseen. Hän oli yksi humorististen sanomalehtipiirrosten uranuurtajista Suomessa. Hänen piirroksensa käsittelivät usein suurvaltojen välisiä ristiriitoja. Vuonna 1915 Karimo siirtyi vakituiseksi työntekijäksi Karjalaan, johon alkoi kirjoittaa myös pakinoita ja teatteriarvosteluja.

Karimon puoliso oli vuodesta 1914 Aino Lindqvist, jonka vanhemmat olivat konstaapeli Karl Lindqvist ja Maria Lillmåns.

Toimittuaan lyhyen aikaa yleisesikunnan osastopäällikkönä Karimo jättäytyi 1927 vapaaksi taiteilijaksi ja kirjailijaksi. Hän maalasi muotokuvia ja Hancockissa Michiganissa sijaitsevaan Suomi-opistoon vuonna 1946 luovutetun kookkaan Delaware-aiheisen taulun sekä veisti Karjalankannakselle vuonna 1935 suuret lahjoitus­maa­talon­poikien­ muistomerkit. Karimo suunnitteli myös arvohenkilöille luovutettuja adresseja ja lahjaesineitä, joista merkittävin oli sotamarsalkaksi ylennetylle Gustaf Mannerheimille vuonna 1933 luovutettu eebenpuusta, norsunluusta ja kullasta valmistettu marsalkansauva.

Sota-aikana Karimo piirsi runsaasti propagandajulisteita ja muita painotuotteita ja suunnitteli Talvisodan muistomitalin. Hänen sotilasarvonsa oli vuodesta 1940 majuri. Karimo oli 1941–1942 päämajan kunniamerkkitoimiston päällikkö ja osallistui muun muassa Mannerheim-ristin suunnitteluun. Hän suunnitteli myös olympialaissa menestyneitä urheilijoita ja urheilujärjestötoiminnassa ansioituneita henkilöitä varten vuonna 1945 perustetut Suomen urheilun ansioristit ja -mitalit, jotka myöhemmin (1983) nimettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristeiksi ja -mitaleiksi. Sodan jälkeen aika ei enää ollut hänen aatteilleen otollinen ja hän keskittyi Kalevalan kuvitukseen, joka kuitenkin jäi kesken hänen kuollessaan vuonna 1952. Työn saattoi päätökseen Hugo Otava, ja 2 500 kuvaa sisältänyt Kuva-Kalevala ilmestyi 1953.

Aarno Karimo, tidigare Hasselqvist, född 29 december 1886 i Parikkala, död 13 mars 1952 i Helsingfors, var en finsk författare, målare och major.

Karimos föräldrar var jordbrukaren Sanfrid Hasselqvist och Ida Matilda Forsblom i Alahovi gård vid Argusjärvi i Parikkala; och hans hustru var Aino Lindqvist.

Han studerade konst 1905–06 under ledning av Akseli Gallen-Kallela. Senare studerade han två år i S:t Petersburg och debuterade i Helsingfors 1907.

Karimo var grundare av skyddskårernas veckotidning Hakkapeliitta och dess förste redaktör mellan 1926 och 1944. Vid sidan av sina militära och redaktionella uppdrag ritade han regelbundet tidskriftens krigiska pärmbild, som med eftertryck gav skepnad åt uppfattningen om Finlands folk som Västerlandets utpost i öst.

Han gav vingar åt sina visioner också i sitt skönlitterära författarskap. Hans mest uppmärksammade och mest sålda arbete var Kumpujen yöstä (4 bd, 1929–32, 2. uppl. 3 bd, 1958–59), i vilket han i text och bild skildrade Finlands historia från hedenhös till 1918. Allt var predestinerat, den uppnådda självständigheten var inget annat än en historisk nödvändighet. De illvilliga svenskarna och ryssarna hade omedvetet väckt folket ur dess nationella dvala och eggat det att bli ett av Europas ledande krigarfolk. I framtidsromanen Kohtalon kolmas hetki (1926) beskriver författaren ett framtida krig mot arvfienden Ryssland med den moderna science fiction-litteraturens alla effekter.