Aarne Elomaa (s. 18. elokuuta 1926 Pori – 11. joulukuuta 2008) oli porilainen taidemaalari.

Hän debytoi Porissa 1948 ja esiintyi yksityis- ja yhteisnäyttelyissä mm. Voipaalan kesänäyttelyssä 1977, Porin taidemuseon avausnäyttelyssä 1979, Seinäjoen Taidehallissa 1984 ja 1990, Vaasan Taidehallissa 1984 ja Oulun taidemuseossa 1989. Elomaa on tehnyt opintomatkoja Ranskaan, Saksaan, Belgiaan, Hollantiin ja Italiaan. Hänen teoksiaan on mm. Valtion sekä Porin, Rauman, Kankaanpään ja Harjavallan kaupunkien kokoelmissa.

Elomaa kokeili taiteilijanuransa aikana monia erilaisia tyylejä. Uransa alkuaikana Elomaan taiteessa oli realistinen esitystapa, mutta 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa hänen taiteensa alkoi ottaa vahvasti vaikutteita modernismista.  

Elomaan uralle tärkeä vuosi on 1952, jolloin hän saavutti taiteellisen läpimurtonsa ja pääsi esiintymään myös valtakunnallisissa näyttelyissä. Samana vuonna Elomaa esitti Porin taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä teosryhmän. 1953 hän voitti Porin taiteilijaseuran maalauskilpailun teoksellaan ‘Louhos’.

1950-luvun lopussa Elomaan taide otti abstraktimman suunnan. Vuonna 1959 hänen abstraktia ilmaisuaan edustava työnsä oli esillä Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttelyssä. Abstrakteista kokeiluistaan huolimatta Elomaan omimmaksi tyylisuunnaksi muodostui rakenteellisuuteen perustuva figuratiivinen ilmaisu, johon hän lisäsi 1960-luvun alkupuolella surrealistisia ja metafyysisiä tulkintoja. 

Elomaa oli tärkeässä osassa Porin Taiteilijaseuran toiminnassa seuran toisesta vuosinäyttelystä lähtien.