Suomen arkkitehtuurin ja muotoilun kultakautena on pidetty 1950-lukua, jolloin molemmat nousivat maailmanmaineeseen. Alvar Aalto vakiinnutti tuolloin asemansa Suomen johtavana arkkitehtina. Aalto muokkasi paljon ajankuvaa ja loi useita rakennuksia ja ympäristökokonaisuuksia, joiden suunnittelut hän sai arkkitehtuurikilpailuvoittojensa ansiosta. Aalto pyrki 1950-luvulla uuteen persoonalliseen synteesiin aiemmista töistään. Hänen ensimmäinen Suomessa toteuttama uuden kauden työ oli Säynätsalon kunnantalo, josta tuli heti 1950-luvun alussa kansainvälisestikin tunnettu suomalaisen arkkitehtuurin tunnusrakennus.

Vaikka Aalto olikin Suomen johtava arkkitehti, hänen rinnallaan työskenteli kasvava määrä arkkitehtejä. Oman toimintansa jo 1930-luvulla aloittaneet Aarne Ervi ja Viljo Revell olivat olleet jonkin aikaa Aallon avustajina, ja he olivat uudistushenkisiä ja osallistuivat rakennustekniikan kehittämiseen. Revellin töille oli tunnusomaista rationaalisuus ja reilu muoto. Aulis Blomstedtin arkkitehtuuri puolestaan oli lähellä alkuperäistä funktionalismia. Lisäksi hän kehitti ideoita teolliseen valmistukseen soveltuvien talojen suunnitelmista.